Tatu Piispanen

History of the Shogun's Harem (1968)

Ohjaaja:

• Teruo Ishii

elokuva arvostelu

Ohjaus: Teruo Ishii

Edelleen törmää eriäviin näkemyksiin siitä, onko History of the Shogun's Harem Teruo Ishiin Tokugawa/kidutuksen ilot ‑sarjat ensimmäinen vai toinen elokuva. Kuitenkin kun on katsonut sekä sen että aloituspaikasta kilpailevan The Joy of Torturen (1968) on aivan selvää, että History of the Shogun's Harem on valmistunut kaksikosta ensin ja on täten Ishiin ensimmäinen Tokugawa-aiheinen teos. Kidutus-teemaan sitä puolestaan ei pysty liittämään mitenkään: elokuvassa ei tällaista toimintaa käytännössä harjoiteta.

Järjestystä on todennäköisesti sekoittanut saman valmistusvuoden ohella se, että The Joy of Torture tuotiin "sarjasta" ensimmäisenä laajemmin länsimaihin. History of the Shogun's Harem julkaistiin vasta 80‑luvulla hissukseen videolle ainoastaan Saksassa, eikä ihme, sillä siitä ei löydy mitään shokkiarvoa. Monet kirjoittavat lienevät lätkäisseet sen jatko-osien listaan näkemättä jo pelkän käännösnimen Tokugawa: Women Gynealogy perusteella. Vaihtoehtoiset englanninnokset History of the Shogun's Harem ja Shogun and Three Thousand Women kuvaavat sisältöä osuvammin.

On helppo päätellä, että History of the Shogun's Harem on tuotettu ennen The Joy of Torturea siitä, että jälkimmäisen groteskista graafisuudesta palaaminen ensin mainitun edustamaan rauhalliseen ja suhteellisen kilttiin draamaan olisi ollut äärimmäisen kummallista. Ainoat haaremissa tapahtuvat kidutuksentapaiset ovat käden päälle astuminen sekä sulan steariinin valuttaminen erään naisparan reidelle. Seksinkin kanssa vielä jarrutellaan: aina kun jotain tapahtuu, kuva feidataan herrasmiesmäisesti pois. Tissejä on reilusti esillä monessa joukkokohtauksessa muttei kertaakaan eroottisemmissa yhteyksissä, jotka käsittävät lähinnä reiden hivelyä. Muutamasta seksuaalisesti uhkaavasta tilanteesta leikataan tositoimien alkaessa niin ikään nopeasti muualle.

History of the Shogun's Harem koostuu yhdestä puolitoistatuntisesta tarinasta, joka ei harmillisesti ole kovin kiintoisa. Shogun Tsunayoshilla (Teruo Yoshida) asiat vaikuttaisivat olevan päällisin puolin reilassa: haaremin sadat lordilleen varatut naiset kilpailevat siitä, kuka saa synnyttää hallitsijalle seuraajan. Siitä vaan valitsemaan!

Pian käy kuitenkin selväksi, että shogun on todennäköisesti steriili: yksikään rakastajattarista ei ole pamahtanut paksuksi huolellisesta muhinoinnista huolimatta. Lisäksi naisten tiukan nokkimisjärjestyksen pienoismaailmassa käydään jatkuvasti häikäilemättömiä valtataisteluita ja shogunin suosioon pääsemiseksi kaikki keinot ovat käytössä. Shogunin tapa valita alhaisia palvelijattaria leikkikaluikseen herättää korkeamman statuksen rouvissa vaarallista kateutta. Shogun itse haluaisi vain kokea tosirakkauden, muttei pysty luottamaan mielisteleviin petikumppaneihinsa. Dekadentti yksityiselämä alkaa pian kasaamaan ongelmia myös haaremin muurien ulkopuolella, mikä vastavuoroisesti vaikuttaa shogunin horjuvaan mielenterveyteen.

History of the Shogun's Harem sijoittuu lähes kokonaan haaremiin ja antaa sen armottomasta sisäisestä politiikasta kohtalaisen uskottavan kuvan. Shogunin huvitukset ovat puolestaan aika lepsua toimintaa: naisten kanssa pyöritään patjalla tai heidät laitetaan tanssimaan ja sumopainimaan yläosattomissa. Välillä otteet ovat hieman riuskemmat, mutta suurimmat kärsimykset ovat henkisiä. Kuinka vaikeaa rakkaus onkaan! Menettelevästä näyttelijätyöstä huolimatta tarinan henkilöt jäävät tylsiksi.

Teos on kiehtovien hahmojen ja tilanteiden puutteestaan huolimatta aivan kelvollista katseltavaa, mistä voi kiittää Ishiin tyylitajua ja yhteistyötä kuvaajan kanssa. Leveään scope-kuvaan vangitaan harkittuja kompositioita ja kamera on usein liikkeessä. Teknisesti tuotannosta ei löydy moitittavaa. Shogunin haaremin arkkitehtuuri tulee pian tutuksi ja etenkin ulko-otoksiin on saatu hyvää tunnelmaa. Vaikka Ishii väläyttelee pariin otteeseen tyypillistä huumoriaan (lähinnä seksiin liittyvän tilannekomiikan muodossa) ja shogunin sekoilut on mahdollista nähdä myös parodisena kritiikkinä aikakautta kohtaan, yleissävy pysyy silti enemmän tragedian kuin komedian puolella.

History of the Shogun's Haremia kannattaa lähestyä täysin ilman odotuksia kytköksistä The Joy of Tortureen tai sitä seuranneisiin ero guro ‑aihepiiriä huomattavasti eksploitatiivisemmin ruotineisiin Ishiin teoksiin. Ohjaajansa Tokugawa-debyyttinä se on mielenkiintoinen katselmus aikaan juuri ennen tosissaan uskaliaamman materiaalin haltuunottoa: tapahtumaympäristö, näyttelijät ja tyyli ovat samoja, mutta varsinainen shokkikama puuttuu. Teruo Ishii ‑kompletistien ohella elokuvaa ei voi suositella kuin korkeintaan historiallisessa mielessä shogunin haaremin huvituksista kiinnostuneille.