Tapani Maskula

Night Moves (Yön siirrot, 1975)

Ohjaaja:

• Arthur Penn

elokuva arvostelu

Ohjaus: Arthur Penn

Aikansa liberaaleja kulttuurinäkemyksiä valkokankaille heijastanut Arthur Penn joutui ennen pitkää huomaamaan, ettei hän helposti löytänyt tuottajia ohjaustöilleen. Niinpä Penn kykeni 1970‑luvulla toteuttamaan enää vain kaksi filmihanketta. Ensimmäinen niistä oli pienimuotoinen, vaatimattomalla budjetilla taltioitu jännäri Yön siirrot, joka pääsi ensi-iltaansa kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen. Se on vähintään yhtä merkittävä lajityyppinsä myyttien murskaaja kuin Robert Altmanin kuuluisampi Chandler-variaatio Pitkät jäähyväiset (The Long Goodbye, 1973).

Puitteistaan huolimatta Yön siirrot on erittäin täyteläinen elokuva, jossa yksityisdekkaritarinasta kudotaan paljon laajempiin kytkentöihin ulottuva verkko kuin mihin juonirunko antaisi aihetta. Penn romuttaa film noirin perinteitä, joissa mielentilan nyanssit värittävät juonen kulkua. Tässä muunnelmassa monessa tasossa kulkevia tapahtumia ei näytä yhdistävän mikään tai kukaan. Teoksen synkän väsynyt pessimismi kumpuaa Philip Marlowen maailmankuvaa syvemmältä, jossa vilppiä ei enää erota totuudesta.

Ohjaaja jättää nämä hämäävät piirteet ovelasti väijymään tapahtumien taustalle henkilöidensä käyttövoimaksi. Heidän tielleen asetetaan useita vaihtoehtoja, mutta kaikissa niissä häämöttää sama katkera epäonnistuminen. Filmi siivilöi lohduttomat tuntonsa etsivä Harry Mosebyn (Gene Hackman) kautta häilyvyydeksi, joka estää häntä selvittämästä oman yksityiselämänsä tai työtehtäviensä asettamia pulmia. Harryn kokemissa pettymyksissä voi aistia ohjaajan henkilökohtaista itsetilitystä 70‑luvun jähmettyneestä yhteiskuntatilanteesta.

Joidenkin mielestä Yön siirrot saattaa jättää liikaakin arvailujen varaan luottaessaan katsojan vastaanottoherkkyyteen. Heitä varten lainaan ohjaajan lausuntoa työstään: "Arvoitus on ihmisten sisällä ja siellä kenties on ratkaisu. Tiedämme arvoituksen liittyvän myös ulkoiseen salapoliisijuoneen, mutta luulen, ettei todellinen ratkaisu ole siellä. Eikä Harry Moseby yritäkään ratkaista tuota ihmisten sisällä olevaa salapoliisikertomusta."