Mika Helminen

Les affamés (Ravenous, 2017)

Ohjaaja:

• Robin Aubert

elokuva arvostelu

Ohjaus: Robin Aubert

Viime vuosina zombilaumat ovat tehneet invaasion ihmisten koteihin jo tv‑sarjojenkin kautta, joten mitään ainutlaatuisen uutta ja yllättävää ei lajityypiltä luultavasti kukaan odota. Kanadalainen Robin Aubert lähestyy aihetta arthouse-tyyliin panostaen kauniisiin kuviin, niukkaan dialogiin ja yhtä säästeliäästi käytettyyn graafisuuteen. Harkittu säännöstely muodostuu toimivaksi tehokeinoksi ja Quebecin harvaan asutulle maaseudulle sijoittuvan Les affamésin (englanninkieliseltä nimeltään Ravenous) ranskankielisyys on omiaan lisäämään taiteellista vaikutelmaa. Aubertin elokuva onkin enemmän sukua George A. Romeron eläville kuolleille kuin The Walking Deadille (2010–).

Syrjäisen quebeciläiskylän asukkaiden zombiutumiseen ei tarjoilla minkäänlaista selitystä, mikä sekin kääntyy Les affamésin vahvuudeksi pitkässä juoksussa. Surumielinen ja ahdistava tunnelma korostuu pienen, vielä tartuntaa saamattoman kyläläisjoukon selviytymiskamppailua seuratessa kun vastauksia ei ole tarjolla. Zombeja metsässä pakoilevassa henkilögalleriassa korostuu epäilyksen varjostama toisesta huolehtiminen ja vertauskuvallisesti jopa nyky-yksilön muusta yhteiskunnasta syrjäytyminen. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, mitä Les affamésissa tapahtuu kuvan ulkopuolella; jo vuonna 2006 parhaan ohjaajan palkinnon Fantasportossa Saints-Martyrs-des-Damnés ‑elokuvallaan voittanut Aubert osaa hyödyntää tällaisia elokuvallisuuteen liittyviä keinoja erittäin taitavasti.