Mika Helminen

A comédia divina (The Divine Comedy, 2017)

Ohjaaja:

• Toni Venturi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Toni Venturi

Ohjaaja Toni Venturin ansioluettelosta löytyy etupäässä draamaa ja dokumentteja, mutta A Comédia Divinan tyylilaji on kirjaimellisesti piruileva satiiri. Brasilialaiskirjailija Machado de Assisin (1839–1908) novelliin Paholaisen kirkko (1884) löyhästi perustuva elokuva kertoo itse Saatanan (Murilo Rosa) kyllästymisestä vähäiseen suosioonsa maan päällä ja oman nimikkokirkon perustamisesta maineen palauttamiseksi. Comebackinsa sanansaattajaksi piru valjastaa toimittaja Raquelin (Monica Iozzi) ja pian televisiossa pyöriikin jo oma keskusteluohjelma nimeltä Satan Night Show.

Kaikki tähän asti kielletyt asiat muuttuvat uuden kirkon filosofiassa sallituiksi ja paheet, kuten kateus, hyveiksi jotka palvelevat edistystä. Lihallisuus on kunniassa ja Saatanan tv‑ohjelman suosituimmassa osuudessa ihmisiä tuikataan tuleen. A Comédia Divina on mustaa komediaa yhteiskunnan moraalittomuudesta. Sen värit ovat tahallisen övereiksi vedetyt ja kaikesta paistaa tietynlainen muovisuus, tyylikeinoilla korostetaan ihmisten tekopyhyyttä. Mukaan sopii kuin nakutettu valkoisessa taivaallisessa talossa asustava, hieman välinpitämättömän oloinen Jumala, jota esittää tummapintainen, Brasilian arvostetuimpiin näyttelijättäriin kuuluva Zezé Motta. Telenovela‑ ja saippuasarjamainen toteutus on ihan virkistävää katseltavaa, mutta tietty yliyrittäminen ja väkisin naurattaminen A Comédia Divinaa vaivaa.