Esa Meisalmi

Fist of Legend (1994)

Ohjaaja:

• Gordon Chan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Gordon Chan

Bruce Leen tähdittämän Fist of Furyn (1972) remake Fist of Legend on esimerkki klassisen kungfun siirtymästä moderneille näyttämöille. Sitä symboloi "raihnaisen" mestarin kuolema kilpailevan koulun mestarin käsittelyssä, ja tämän vastoinkäymisen käsitteleminen henkisenä askeleena kohti uutta. Pääosassa Jet Li edustaa moniin elokuviinsa ulottuvan tosikkomaisuutensa kautta erilaista kohderyhmää kuin tietyt, vanhemmat genren taistelulajikoneet. Samalla alleviivataan, että taistelun parissa voi toimia äärimmäisen uskottavalla tasolla, vaikka ei olisikaan taitava perseilijäkoomikko (Sammo Hung, Jackie Chan, jne). Kehiin tullut ylitsevuotava vaijerien käyttökään ei kuulu tähän yhtälöön, sillä Fist of Legend on rehellisen ja anteeksipyytelemättömän toiminnan klassikko syntyessään, joskin muutamia tehokeinoja kyllä käytetään.

Länsimaalaisen suoraviivaisen kaavan kautta etenevä toimintaelokuva on rakenteeltaan arvattava, mutta jonkinlainen draamankaari pitää sen kiinnostavalla tavalla kasassa. Näyttelijätyötä voi perustellusti kuvailla jäykistelyksi. Yhtä perusteltua on kuvailla esiintymistä tiukan kunnialliseksi saippuasarjamaisesta ilmeilystä ja jurosta dialogista huolimatta. Sivuhahmojen esittämä logiikka ilmiselvine pohdintoineen tuntuu siltä kuin joku olisi päässyt kirjoituskoneen ääreen toista kertaa elämässään. Ensimmäisen kerran silloin kun mitään ei päätynyt vielä paperille, ja toisen kerran kun on saanut nähtäväkseen ensimmäisen kesäteatterinäytelmänsä. Li on tässä porukassa suorastaan Oscar-ehdokkuuden arvoinen. Tähän ei kuitenkaan kannata liikaa jumittua, koska jollain sympaattisen pölhökustaamaisella tavalla homma toimii huonoimmillaankin kuin Salatut elämät pienessä kokkelissa.

Positiivisena seikkana klassiseen kungfuun toisinaan yhdistettävä, ärsyttävän "eloisa" näytteleminen puuttuu kokonaan. Huumori on hillitympää sekä myös parempaa aidossa vilpittömyydessään. Ohjaaja-käsikirjoittaja Gordon Chan on kuitenkin omimmillaan tyylikkään taistelumateriaalin parissa, sillä useimmat matsit potkivat päähän täydellä teholla. Li'kin on fyysiseltä suorituskyvyltään elämänsä kunnossa. Tämän hahmo uusine tekniikkoineen herättää vuorostaan ihailua, vuorostaan närää perinteikkäästi ajattelevien parissa. Ontosti esitetyn mutta tarkoituksensa täyttävän juonen myötä saadaan tekosyitä säveltää kahakoita, sillä kaikki yhteenotot perustuvat japanilaisten ja kiinalaisten toisen maailmansodan aikaisten ristiriitojen välille. Tämä vastakkainasettelu heijastuu aina hengitystaukomaisiin romanttisiin sivujuoniin, vaikka ne toki toimivat osaltaan vapaamielisiä arvomaailmoja valaisevien teemojen lujittajina. Kaiken eripuran takana on pahaakin pahempi japanilaiskenraali, joka aikoo vallata kenties koko Kiinan.

Täyskontaktimainen otteleminen niveliä koettelevine liikkeineen, iskuineen ja potkuineen toimii vertaansa vailla, koska kaikki on leikattu ja kuvattu näyttävästi iskujen voimaa ja räjähtävää ärhäkkyttä korostaen. Legendaarisen Yuen Woo‑pingin koreografiat eivät myöskään perustu sparrausmaisen hitaaseen ja tanssimaiseen ohjelmaan, jossa keskenään taistelevat näyttelijät tietävät tarkasti liikeradat ja osaavat suhtautua niihin. Pikemminkin tulee vaikutelma äkkiväärästä reagoinnista, dynaamisesta ja nopean käytännönläheisestä isku iskua vastaan ‑tyyppisestä vastustajan lukemiseen perustuvasta taidosta. Strategioissa härnätään vastustajaa ja koetetaan mukautua tämän liikkeisiin. Kaikki ottelijat toisaalta eivät hämäänny tyyleistä tai taktiikoista, vaan antavat palaa kaikella tarmollaan sopivan hetken koittaessa. Aivan viimeinen ottelu tosin puhkoo hieman ikävälläkin överiydellä uskottavuutta.

Toimintakohtaukset ovat toisaalta suureellisesta draamasta riisuttuja, eivätkä ne tarvitse kohtauksen sisäisiä asetelmia muuttavia käänteitä, sillä välillä tasaväkisten ottelijoiden luova liikerepertuaari pitää mukavaa jännitettä yllä. Lopulta Li'n jumalainen dominanssi saa osan näyttelijöistä näyttämään, jos ei aloittelijoita, niin varsin keskinkertaisilta. Hyvillä tuotantoarvoilla tehty Fist of Legend sisältääkin kiistattomasti parhaimpiin kuuluvaa matsausta mitä filmille on tarttunut, tarjoten katsojalle juuri sitä missä moni muu ns. toimintaelokuvana parempi teos yleensä raskaasti epäonnistuu.

Mixed martial arts ‑vaikutteinen Fist of Legend on tämän enempää hehkuttamatta yksi kaikkien aikojen tulivoimaisimmista toiminta‑ ja kungfu-elokuvista sekä ilman vastaväitteitä Jet Lin tiukin suoritus. Siinä tapellaan, eikä tanssita.