Tapani Maskula

Gilda (1946)

Ohjaaja:

• Charles Vidor

elokuva arvostelu

Ohjaus: Charles Vidor

Hollywoodin vanhojen viihdeklassikkojen edessä ankarankin kriitikon täytyy laskea aseensa. Sellaiset elokuvat kuten Casablanca (1942) tai Gilda ovat täysin immuuneja analyyttisille arvosteluille koska niiden ansiot eivät liity yleisen estetiikan rajoittamiin käsitteisiin. Nämä filmit ammentavat legendaarisen maineensa paljolti Humphrey Bogartin tai Rita Hayworthin kaltaisten ikonien ympärille tiivistyneestä myyttisestä palvonnasta, mutta se ei yksinään riitä selittämään ko. teosten himmentymätöntä vetovoimaa. Ilmeisesti ne ovat muita elokuvia paremmin onnistuneet vangitsemaan syntyhetkensä olennaista todellisuuspakoa, jonka aitous lumoaa alati uusia katsojasukupolvia.

Maineeltaan mitättömän Charles Vidorin vuonna 1946 ohjaama Gilda muodostui Rita Hayworthin uran varhaiseksi megahitiksi, jossa hänen vastanäyttelijänään nähdään tuolloin vielä jokseenkin hiomaton ja jossakin määrin jopa vastenmielisen sankarityypin luova Glenn Ford. Filmin suosio teki myös Fordista hetkessä supertähden, joka kiireisimmillään saattoi vuosittain esiintyä jopa viidessä elokuvassa.

Aiheeltaan Gilda on tavanomainen melodraama, mutta sen eroottisesti latautunut eksotiikka yhdistettynä film noirin kyyniseen arvomaailmaan tarjoaa erinomaisen näytteen 1940‑luvun studiorealismista. Buenos Airesiin sijoitetussa tarinassa Ford on pelikasinon palvelukseen päätynyt tyhjätaskuinen seikkailija Johnny. Tapahtumat alkavat kuumentua, kun hän hoksaa pomonsa (arpikasvoinen George Mcready) naineen hänen entisen heilansa Gildan (Rita Hayworth), joka vamppaa miehiä miten haluaa. Kolmea päähenkilöä toisiinsa sitovalle kiimaiselle alistamispakolle ei anneta mitään johdonmukaista selitystä. Heidän kieroutuneessa viha-rakkaus-leikissään naamiot eivät koskaan putoa kasvoilta eikä totuutta paljasteta katsojalle.

Rita Hayworth on jotakin hunajan ja sähköiskun väliltä näppäillessään kitaraansa viattoman näköisenä mustasukkaisuutta väreilevän asetelman keskipisteenä. Elokuvassa kuullaan hänen tulkitsemanaan pari mainiota laulua, joista "Amado Mio" jäi soimaan ikivihreiden listoille. Hayworth ja Ford näyttelivät myös Gildan jännittävässä uusintapainoksessa Trinidad (Affair in Trinidad, 1952), joka ei enää noussut kassamenestykseksi.