Juho Liukkonen

Hard to Be a God (Hankalaa olla jumala, 2013)

Ohjaaja:

• Aleksei German

elokuva arvostelu

Ohjaus: Aleksei German

Kuvittele kolmetuntinen mustavalkoinen elokuva, jossa ei tapahdu juuri mitään. Repliikit koostuvat sekavasta monologimuminasta. Juonenkäänteitä ja shokkiefektejä on niukasti. Kamera velloo mudassa, paskassa ja hävityksessä. Hard to Be a God tuntuu aluksi kuin taide-elokuvan parodialta.

Venäläisohjaaja Aleksei Germanin viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt teos on ehdoton. Tapahtumista ei tahdo ymmärtää ensimmäisellä katsomiskerralla mitään. Turha odottaa vetävää tarinaa, taustoitusta tai selittelyä. Tämä on kokemuselokuvaa, jossa tuijotetaan tyhjyyteen.

Tämän verran elokuvasta tietää juoniselostuksen perusteella: joukko tiedemiehiä tutkii kaukaista Arkanarin planeettaa. He ovat saapuneet tutkimaan yhteisöä, jonka kehitys on lievästi sanottuna takapajuista. Maailma muistuttaa pimeästä keskiajasta. Tiedemiehiä on kielletty puuttumasta tapahtumien kulkuun, vaikka kiusaus olisi kova. Hallitsijat kyykyttävät alamaisiaan törkeästi ja valtataisteluiden varjossa ihmisiä teloitetaan surutta.

Katsoja on yksi tarkkailijoista. Seuraamme oppaamme Don Dumatan harhailua Arkanarin kamaralla ja kamera väistelee eteen tulevia esineitä ja esteitä. Välillä sivulliset katsovat ja poseeraavat katsojille näyttäen kuvaajille persettä. Elokuvan illuusiota ylläpitävä neljäs seinä murtuu. Kokemus vastaa sitä, kuin seuraisimme tutkimusretkeilijöiden takapajuista dokumenttia muukalaisheimoista.

Hard to Be a God perustuu Strugatskyn veljesten samannimiseen kirjaan, mutta German on riisunut tulkinnastaan kaiken tyypillisen tieteiskuvaston pois. Avaruusaluksien sijaan katsojalle avautuu kammottava näkymä, jossa sade piiskaa muuria ja löyhkä nousee maan alta kadulle. Veri, kyyneleet, muta ja uloste lentävät. Kuolemaan ja kiduttamiseen törmää, käänsi katseensa mihin hyvänsä. Näillä julmuuksilla ei ole mitään merkitystä. Tälle hävitykselle ei voi tehdä yhtikäs mitään.

Voimattomuuteen ja mässäilyyn uupuisi, ellei lavasteiden ja yksityiskohtien massiivisuus veisi mukanaan. Hard to Be a God on järkyttävän jylhä ja omapäinen. Meidän halutaan tuntevan kaikki alhaisuus ja rappio, jotta pystymme ymmärtämään ihmiskunnan alemmuustilan peruuttamattomuuden. Inhottava maailma kiehtoo, mutta myös puistattaa.

Järkälemäisen elokuvan tekeminen kesti kauan. Aleksei German ryhtyi suunnittelemaan omaa tulkintaansa Strugatskyn veljesten samannimisestä novellista jo 1960‑luvulla. Ensimmäisen filmatisoinnin ohjasi kuitenkin Peter Fleischmann 1980‑luvulla. German ei hylännyt ideaansa vaan aloitti kuvaukset 2000‑luvun taitteessa. Työstäminen jatkui liki 12 vuotta. German ehti kuolla ennen kuin työ saatiin päätökseen.

Kauan kestänyt tuotanto näkyy tarkkaan hiotussa rytmityksessä ja häikäisevissä kuvissa. Verrattuna Fleischmannin samannimiseen avaruusalusseikkailuun, tämä elokuva tulee todennäköisesti kestämään paremmin aikaa. Sen maailma on lähes liian tuttu meille. Silti kaaosta seuraa uteliaana ja hämmentyneenä.

Sorron kuvauksena Hard to Be a God ei rinnastu mihinkään yksittäiseen poliittiseen konfliktiin, vaikka se kommentoi meidän maailmaamme. Nämä kamaluudet ovat periaatteessa tapahtuneet jossain muodossa ja ne tulevat tapahtumaan myöhemmin. Tuho ja muutos kulkevat käsi kädessä.

Muutokseen ei ole paljoa vaihtoehtoja. Oppaamme Don Rumata pohtii läpi elokuvan, voisiko hän millään vaikuttaa tapahtumiin. Hän nauttii lähes Jumalan kaltaisesta asemasta. Hän on sivistynyt, hän on vaikutusvaltainen, hän on varakas. Kaikkea muuta kuin tarkkailemansa alamaiset. Hänellä olisi tieto ja kyky muuttaa maailmaa.

Mutta lopulta hänkin päätyy hirmutekoihin. Hänen hirvittävässä logiikassaan kaikuu kysymys, kannattaako edes yrittää pelastaa maailmaa, jos lopputulos on vain se, että edessä on aina vain uudestaan sama tie helvettiin? Tämänlaista vain jumala joutuu pohtimaan ja tietysti katsoja, joka yrittää etsiä edes jotain pakotietä mieltä alentavan maailman edessä. Sellaista ei tarjota. Sivistyneistöä ja paikallisia erottaa vain se, että toisilla on valtaa ja toisilla ei.