Jari Mustonen

The Little Girl of Hanoi (1974)

Ohjaaja:

• Hai Ninh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Hai Ninh

Vuoden 1972 lopulla Vietnamin sodan amerikkalaisvaihe alkoi olla käytännössä ohitse. Sodan laajentuminen edellisvuosina naapurimaihin herätti voimakkaita reaktioita Yhdysvalloissa, mikä pakotti Nixonin etsimään nopeaa ratkaisua saada Pohjois-Vietnam neuvottelupöytään. Tämä johti päätökseen pommittaa Hanoin ja Haiphongin strategisia kohteita joulun molemmin puolin kymmenisen päivän ajan B‑52:lla. BBC:n uutisten mukaan pelkästään yhdessä yössä katosi Hanoista kaksituhatta kotia.

Näissä autenttisissa sodan ajan raunioissa vietnamilaisohjaaja Hai Ninh ohjasi muutama vuosi myöhemmin valmistuneen elokuvansa The Little Girl of Hanoi. Se kertoo perheensä menettäneestä tytöstä, tämän kohtaamista ihmisistä, kyynelistä sekä ilosta, kun hän pitää vauvaa käsissään tai näkee B‑52:n ammuttavan alas. Vielä näinäkin päivinä näkee tekstejä, joissa elokuvaa luonnehditaan propagandistiseksi. Tosin nämä tulkinnat osoittavat vain sen, kuinka palavasti haluamme sitoutua länsimaalaisen historiankirjoituksen oikeellisuuteen.

Länsimaisen Vietnam-sotaelokuvan merkkipaalu on eittämättä vuonna 1979 valmistunut Ilmestyskirja. Nyt., joka onnistuu välittämään monia niistä sotaan liittyvistä henkisistä ristiriidoista, joita amerikkalaiset joutuivat selvittämään itsensä kanssa halki 70‑luvun. Samalla Coppolan huima visio on aina toiminut propagandan välineenä, etenkin kuuluisassa valkyriakohtauksessa, jossa laivue helikoptereita tuo mukanaan voimain näytöksen. Jopa niinkin kriittinen elokuva kuin Oliver Stonen Platoon (1986) osoittaa amerikkalaisten kykenevän itse pesemään pesänsä puhtaaksi sotarikoksista vailla muiden apua.

Vietnamilainen 70–80 ‑lukujen elokuva on jo asemansa takia eri lähtökohdissa. Vuoden 1979 merkkiteoksen The Abandoned Field: Free Fire Zone tavoin moni niistä päätyy pohtimaan sitä mitä tapahtuu, kun jokin vieras tulee ja rikkoo arjen. Tämäntyylisen tematiikan lähtölaukauksena voidaan pitää kenties The Little Girl of Hanoita, jossa kaikki katoaa pois pienen tytön ympäriltä taivaalta satavien pommien takia. Luonnollisesti lämpö ei löydy tällöin vieraan maan kansalaista, vaan niistä omista taistelijoista, jotka ottavat huomaansa ja jakavat ruoan. Elokuvan anti syvenee entisestään, kun muistaa, että Vietnamin elokuvateollisuus oikeastaan kasvoi jatkuvan sodan varjossa eri valloittajien kokeillessa vuoroaan.

Suuren geopoliittisen konfliktin tai amerikkalaisten vierastaistelijoiden henkisten traumojen sijaan The Little Girl of Hanoissa katse lähtee liikkeelle pommien alapuolelta kohti taivasta. Oikeastaan se on elokuva niistä katarttisten hetkien kääntöpuolista, joita koemme katsellessamme viihteenomaista kylien pommittamista amerikkalaisissa sotaelokuvissa "vihollisen" roolin ollessa alisteinen (ja persoonaton) lisä länsimaalaiseen kasvukertomukseen.

Aasialaiseen sosialistiseen elokuvaan tottumattomalle saattaa tulla yllätyksenä, miten taitavasti Hai Ninh rakentaa teoksensa, nostaen sen pienellä budjetilla neorealistisen ajan suuruuksien rinnalle. Mustavalkoiset kuvat ovat eläviä, samoin autenttiset lokaatiot, ja tuhon keskelläkin näyttelijöiden kasvoilta paistaa lämpö.

The Little Girl of Hanoi noteerattiin vuonna 1975 Vietnamin sekä Moskovan elokuvafestivaaleilla.