Mikko Koivisto

Great Jailbreak (1975)

Ohjaaja:

• Teruo Ishii

elokuva arvostelu

The Great Escape tuo kaksi rikoselokuvan legendaa aikakaudelle, jolle he eivät täysin kuulu.

Teruo Ishii (The Joy of Torture, 1968; Yakuza's Law, 1969) oli 60‑luvun lopulla eturivissä shokeeraamassa yleisöjä japanilaisen elokuvasensuurin löyhentyessä. Ohjaajan ero‑guro ‑elokuvissa naiset olivat esineitä ja irtoraajat lensivät kaaressa ruudun halki. Siksi onkin hieman yllättävää, että puolivuosikymmentä ja valtavirran rikoselokuvaa kohdannutta raaistumista myöhemmin juuri Ishiin The Great Escape pumppasi kankaille pientä humanismin henkeä. Kovaotteisuudesta ei silti tingitty.

Stoalaisten sankarien vakiotulkki Ken Takakura on The Great Escapessa Abashirin vankilassa kuolemantuomiota odottava pankkiryöstäjä Ichiro, joka on lavastettu kumppaninsa (Kunie Tanaka) suorittaman murhan tekijäksi. Hirttämisestä painajaisia näkevä mies on päättänyt paeta muiden vankien kanssa. Pako onnistuu, mutta edessä on pitkä taivallus halki jäätävien joutomaiden. Muut vankikarkurit ovat sekopäisiä tappajia, joista muutama listii toisensa heti alkuun. Ainoat edes hieman järjissään olevat jäsenet ovat huonokuntoinen vanhus sekä äitinsä murhasta tuomittu Kunizo (Bunta Sugawara), joka haluaisi osille Ichiron ryöstösaaliista.

The Great Escape oli Ishiin ja Takakuran paluu Abashirin lumisiin maisemiin. Kaksikko oli urakoinut 60‑luvulla peräti 10 seikkailullista Abashiri Prison ‑rikoselokuvaa (1965–1968), jotka olivat tehneet molemmista miehistä alansa kovimpia nimiä. Miesten tiet erosivat Ishiin saadessa Abashiri Prisonista tarpeekseen vuonna 1968 ja siirtyessä shokkiviihteen pariin; koko kansan rakastamaksi kasvoksi noussut Takakura jatkoi sarjan parissa vielä toisen mokoman verran (1968–1972).

Kaksikon palatessa Abashiriin vuonna 1975 ajat olivat muuttuneet. Oltiin siirrytty aikakaudelle, jossa alkutekstien taustalla kuullaan romanttisen teemabiisin sijaan mielenvikaisten vankien ulvontaa; aikakaudelle, jossa miekat ovat vaihtuneet pään pirstaleiksi räjäyttäviin haulikoihin. Takakuran ritarillisiin hahmoihin tottuneilla katsojilla on näkemässään pientä sulattelemista, sillä sankarista kouliutuu tällä kertaa kostaja, joka ei epäröi käyttää väkivallan uhkaa edes naisia kohtaan.

The Great Escapen pinnan alla sykkii kuitenkin inhimillisyyden vivahteita. Ishiin puheista ja Takakuran urakehityksestä oli molemmista aistittavissa antipatia aikakauden nihilistisiä ja realismia korostaneita jitsuroku-gangsterielokuvia kohtaan. Ishii on todennut pitäneensä muutamasta ensimmäisestä Battles without Honor and Humanity ‑elokuvasta (1973–1974), mutta tunteneensa homman lähteneen sen jälkeen käsistä. Takakura puolestaan pitäytyi etäällä rajuimmasta kamasta ja lopetti 19 vuotta jatkuneen Toei-uransa pian The Great Escapen jälkeen. Vastaisuudessa Takakura nähtiin Shochikun draama‑elokuvissa.

Ishii luo The Great Escapessa toimivan tasapainon Ichiron inhimillisten ominaisuuksien ja tunnekylmyyden välille. Elokuva on mielenkiintoisimmillaan alun pakoa seuraavassa pitkässä jatkossa. Ichiro törmää lumisessa yössä sairaaseen naiseen (Nana Kinomi) eikä voi jättää häntä hankeen kuolemaan. Kaksikko asettuu hetkeksi aloilleen lumimyrskyjen pieksämään kylään, jossa Ichiro hankkiutuu töihin kattaakseen naisen lääkärikulut. Puunkaatobisnestä pyörittävän gangsterin ja hänen avustajansa tunnistaessa miehen vankikarkuriksi Ichiro tappaa molemmat miehet kylmäverisesti ja palaa sen jälkeen hoivaamaan naista.

The Great Escape on tekniseltä toteutukseltaan sukua 60‑luvun rikoselokuville. Toiminta on selkeästi kuvattua ja leikattua vaikkakaan ei kovin muistettavaa. Kauniin musiikin avulla luodaan yksinäisen miehen psyykettä luotaavia surumielisiä hetkiä. Kuten aina, Ishii luotsaa realismin purskahduksista huolimatta viihde-elokuvaa. Visuaalista ilmettä hallitsevat Hokkaidon lumiset maisemat, jotka jäävät mieleen vahvemmin kuin luotien runtelemat ruumiit. Tarinassa on aiemmin nähdyn tuntua, mutta toimivan päähenkilön ansiosta elokuva pitää otteessaan.

The Great Escape tuo kaksi rikoselokuvan legendaa aikakaudelle, jolle he eivät täysin kuulu. Vanhanaikaisia miehisen kunniallisuuden teemoja 70‑luvun synkkään maailmankuvaan sekoittava elokuva on kuitenkin viihdyttävää seurattavaa. Sivuosassa esiintyvän Sugawaran rooli jää lopulta yllättävän pieneksi, mikä on toisaalta sääli mutta myös ymmärrettävää. Jitsuroku-aikakauden supertähti ei vaikuta kuuluvan joukkoon filmissä, joka jäi rikoselokuvan edellistä sukupolvea edustaneiden Takakuran ja Ishiin viimeiseksi yhteiseksi elokuvaksi.