Mika Helminen

Runaway (Karkuri, 1984)

Ohjaaja:

• Michael Crichton

elokuva arvostelu

Ohjaus: Michael Crichton

Lähitulevaisuuteen sijoittuvan Karkurin maailma näyttää katsojan silmään varsin 80‑lukulaiselta ja silloiseen nykyhetkeen sijoittuvalta sillä erotuksella, että ihminen on valjastanut robotiikan tehokkaaseen hyötykäyttöön erinäköisten ja ‑kokoisten keinoälyllä varustettujen koneiden ollessa arkipäivää kotitalouksissakin.

Paratiisissa on kuitenkin käärme, sillä toimintahäiriöitä omaavien robottien huomataan olevan hengenvaarallisia ihmisille. Reistailevia ja omin päin toimivia robotteja kutsutaan "karkureiksi" ja vaara on niin todellinen, että poliisilla on oma erikoisyksikkö hallinnasta päässeiden koneiden taltuttamiseksi. Osastoa johtaa muhkeaviiksisen Tom Selleckin esittämä Jack Ramsay, tiukan paikan tullen elektromagneettiseen säteilysuojapukuun sonnustautuva sankari.

Hänellä on vastassaan palavasilmäinen hullu nero, Gene Simmonsin esittämä tohtori Luther, jolla on kuin onkin näppinsä pelissä robottien toimintahäiriöiden kanssa. Sen lisäksi, että superälykäs Luther pystyy manipuloimaan robottien virtapiirejä, on hän kehitellyt lämpöohjautuvia luoteja, joilla pystyy ampumaan kohdettaan vaikka kulman taakse, mekaanisia robottihämähäkkejä ja kaikkea muuta siistiä, jota ylivertaisen nerokkaan rikollisen tällaisissa elokuvissa kuuluukin innovoida.

Ramsayta kohti tulen avaava, elokuvan ensimmäisissä kuvissa nähtävä robotti muistuttaa erehdyttävästi liikkuvaa piirtoheitintä, eikä tahattomalta huumorilta vältytä jatkossakaan päähahmojen päästäessä suustaan pseudotieteellisiä termejä vilisevää dialogia. Erittämällään hapolla uhrinsa hengiltä ottavat robottihämähäkit ovat kuitenkin jo yksistään sellaista kuvastoa, että Karkuri on näkemisen arvoinen tekele. Puhumattakaan Gene Simmonsin yhteiskohtauksesta konelukkien kanssa elokuvan loppumetreillä.