Mika Helminen

Never Too Young to Die (Ei liian nuori kuolemaan, 1986)

Ohjaaja:

• Gil Bettman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Gil Bettman

Never Too Young To Die on varovaisestikin sanoen elokuva, joka on nähtävä uskoakseen sen olevan tehty. Jo Simmonsin yliampuva rooli ilkeänä hermafrodiitti Velvet von Ragnarina, superrikollisena joka haluaa myrkyttää kaupungin juomavedet ydinjätteellä, on lähellä mennä käsityskyvyn ulkopuolelle.

Velvet von Ragnar on myös salaperäistä diskettiä jahtaava yökerholaulaja sekä palopuheita pitävä jengipäällikkö, jonka seuraajien asusteet ovat kuin Bronxin asfalttisotureista (1990: I guerrieri del Bronx, 1982) repäistyt. Mitään muuta post-apokalyptiseen viittaavaa on elokuvasta kuitenkin vaikea hahmottaa, sillä von Ragnarin joukkiota lukuun ottamatta kaikki näyttää erinomaisen tavalliselta ja geneerisen 80‑lukulaiselta. Velvet von Ragnarin vanhaa perivihollista agentti Drew Stargrovea esittää Bond-mies George Lazenby ja viimeksi mainitun poikaa, elokuvan sankari Lance Stargrovea John Stamos. Hän viihtyy 80‑lukulaisissa jumppa-asuissa sotilaskoulun voimistelusalin trampoliinilla, tehden selkeästi vaikutuksen molempien sukupuolien edustajiin.

Mukana kahelissa menossa heiluvat myös Robert Englund sekä runsaasti paljasta pintaa vilautteleva, valokuvamallista laulajaksi ja näyttelijäksi ryhtynyt Vanity. Viime vuonna edesmennyt kaunotar levittää eräässä kohtauksessa bikineihin pukeutuneena aurinkovoidetta iholleen. Tämä saa elokuvan sankarin, rikollisten kauhu Lance Stargroven jo hieman lämpenemään, mutta lopullinen niitti on bikiniensä yläosan heivanneen Vanityn puutarhaletkusta merkitsevin ilmein päälleen valuttama vesi. Seuraavassa kohtauksessa Lance luonnollisesti täyttää Vanityn esittämän Danjan tarpeet puutarhamökissä 80‑lukuisen saksofonimusiikin säestyksellä.

Gene Simmonsilla on elokuvassa ikimuistoisia hetkiä useitakin, yhtenä niistä Velvet von Ragnarin tyrmäävä musiikkiesitys "It Takes a Man Like Me to Be a Woman Like Me" innokkaalle kuulijajoukolle yökerhon catwalkilla. Velvet von Ragnarin kurkkuja auki repivät metallikynnet ("The Finger! The Finger!") sekä muutenkin varsin runsaslukuinen body count eivät Valtion elokuvatarkastamon seulaa läpäisseet, ja Ei liian nuori kuolemaan päätyi Suomessa kokonaan kiellettyjen elokuvien listalle elokuussa 1987 luonnehdinnalla "raaistava". Sekä pääosan Stamos että Simmons katuivat flopiksi osoittautunutta elokuvaa heti tuoreeltaan, mutta ovat sittemmin lämmenneet sille uudelleen nykyisen kulttisuosion myötä.