Paavo Ihalainen

The Misandrists (2017)

Ohjaaja:

• Bruce La Bruce

elokuva arvostelu

Ohjaus: Bruce La Bruce

Kanadalainen tabunrikkoja Bruce La Bruce edusti tämän vuoden Berlinalessa peräti kahdella uudella elokuvalla. Ohjaajan omien sanojen mukaan ei ollut alun perin tarkoitus, mutta elokuvista tuli toistensa A‑ ja B‑elokuvat, kuin double featurea varten. Molemmissa La Bruce vittuilee erilaisille ääri-ideologioille.

The Misandrists on elokuvista selkeästi se, johon on panostettu enemmän. Elokuva seuraa tyttökoulua, jossa opinkappaleena on Valerie Solanas ‑tason miehet-ovat-pelkkää-saastaa ‑raivofeminismi. Susanne Sachßen tulkitsema abbedissa pyrkii tekemään feministisen pornoelokuvan opinkappaleena, joka tartuttaisi hänen maailmankuvansa myös elokuvankatsojiin.

Samaan aikaan eräs oppilaista, Isolde (Kita Updike), piilottelee äärivasemmistolaista vankikarkuria (Til Schindler) kellarissa. Erilaisia näkemyksiä ja sukupuolia edustavat henkilöt ajautuvat ideologioidensa kautta syvempäänkin väittelyyn. Kuuluvatko sosialismiin ehdottomasti myös pitkälle viedyt kolmannen aallon feminismitulkinnat? Osaako kärjistynyt änkyräfeminismi joustaa sukupuolen määrittelyssään? Mainittakoon sen verran, että lopputulokseen pääsemisen myötä katsojille tarjotaan hyvin graafista materiaalia sukupuolenkorjausleikkauksesta.

The Misandristsissa nähdään pätkiä Ulrike's Brainista, jotka esitellään abbedissan nuoruuden elokuvatyönä. Keskushenkilön radikalismia koskevat näkemykset ovat siis tulleet hänen näyteltyään elokuvassa, jossa Ulrike Meinhofin varastetut aivot puhuvat hänelle. Tämä ehkä selittää hieman, miksi hän suunnittelee mittavaa guerrilla-hyökkäystä teatteriin esittääkseen elokuvansa vaikka väkisin viihteen turruttamalle kansalle.

Varsinaisessa Ulrike's Brain ‑elokuvassa Tri Julia Feiffer (Sachsse) yrittää saada Meinhofin yhä eläville aivoille uuden kropan. Vastavoimana hänelle on fasisti Detlev Schelsinger (Jonathan Johnson), joka puolestaan aikoo herättää henkiin tuhkatun uusnatsijohtaja Michael Kühnen. Oikea Kühnen oli aikanaan kaappihomo, joka kuoli AIDSiin, ja Schlesingerin taka-ajatuksena lieneekin saada itselleen boy toy.

Ulrike's Brainissa on selvä sivuprojektin kalskahdus. Se hyödyntää esimerkiksi kuvamateriaalia improvisoidusta teatterista, jossa ideologiat asetetaan väittelytilanteeseen. Muistettavassa kohtauksessa Sachsse alkaa vaakkua kuin ankka hämmentäen natsivastustajansa täysin. Kuitenkin nämä tuntuvat sivupoluilta siihen, että kaksi vastakkaisen ääri-ideologian Frankensteinin hirviötä kohtaavat lopussa.

Molemmat elokuvat kalskahtavat siltä, että La Bruce on leipiintynyt kuuntelemaan omissa piireissään tiettyjen ääriajatusten argumentointia. Elokuvat eivät yritä ottaa mitään keskitien kantaa, kunhan esittävät äärimmäisen itsestään varmat vakaumukset naurettavina asenteina. Sympatiaa heruu lähinnä Misandristisin feministeille, joille on annettu elokuvan mitan kestävä kaari, jossa erilaisista taustoista tulevat hahmot epäilevät toisiaan ja motiivejaan. Tämä huipentuu orgiakohtaukseen, jossa lempeä heruu lopulta kaikille osanottajille.

La Bruce ideologisimmillaan ei ole aivan yhtä rienaava ja härski kuin pahimmillaan vanhemmissa tuotoksissaan. Molemmat hänen uusista elokuvistaan ovat varsin epätasaisia tuotoksia, mutta molempiin kuuluu myös nokkelia ideoita ja naurunhörähdyksiä. Kyllä näiden katsominen tavanomaisen ideologiakinastelun päihittää.