Mikko Koivisto

Strange Days (2017)

Ohjaaja:

• Yasushi Koshizaka

elokuva arvostelu

Ohjaus: Yasushi Koshizaka

Pseudodokumenttina alkavassa mutta tehokeinonsa pian unohtavassa elokuvassa nuori nainen (Fukae Yonehara) hakeutuu näyttelijöille suunnattuun erikoiseen työpajaan. Kahden limanuljaskan pyörittämässä ohjelmassa asiakkaat alistetaan seksiorjiksi, sillä kuinka muutenkaan näyttelijä osaisi esittää vaikkapa raiskauksen uhria? Asiakkaat viettävät koulutuksessa muutamasta päivästä pariin kuukauteen ja poistuvat sitten ikionnellisina tavoittelemaan uutta menestystä urallaan.

Strange Days on videomarkkinoille nuhjuisia eksploitaatioelokuvia toisensa perään lykänneen ohjaaja Yasushi Koshizakan ensimmäinen itsenäinen tuotanto 19 vuoteen. Koshizaka rahoitti elokuvan ja vastasi itse ohjauksesta, käsikirjoituksesta, kuvauksesta ja leikkauksesta. Aiemmin ohjaaja on urakoinut tilaustyönä valtavat määrät kidnapatuista naisista kertovien Days‑ ja Missing‑ eksploitaatioelokuvasarjojen osia.

Ohjaajan taustan ja elokuvan tuotantokoukerot huomioiden Strange Daysissä olisi ollut aineksia elokuva-alan hyväksikäyttöä ruotivaan kumartelemattomaan satiiriin. Nämä toiveet saa kuitenkin haudata hyvin nopeasti kun elokuva heittää kankaalle noin vartin pituisen äärieksplisiittisen kolmen kimppa ‑kohtauksen, jota lähemmäksi pornoa on vaikea päästä näyttämättä sukupuolielimiä. Kyseessä on vain yksi elokuvan lukuisista pitkistä seksikohtauksista, jotka vievät huomattavan osan sen käsittämättömästä 115 minuutin kestosta. Mikäli elokuvassa todella on yhteiskunnallista kommentaaria, on se niin syvälle halvan eksploitaation, misogynismin ja surkean näyttelemisen alle uponnutta, ettei vaiva maksa palkkaa.