Tapani Maskula

Carnival of Souls (Helvetilliset, 1962)

Ohjaaja:

• Herk Harvey

elokuva arvostelu

Ohjaus: Herk Harvey

Carnival of Souls on riippumatonta amerikkalaista tuotantoa edustava kauhuelokuva, jonka tekijöitä verhosi kauan salaperäisyys. Filmistä hankkimani ensimmäiset faktatiedot perustuivat Films in Reviewin kriitikon Don Millerin kanssa käymääni kirjeenvaihtoon vuodelta 1964. Kyseisenä keväänä Carnival of Souls esitettiin Yhdysvalloissa parin kattavan tv‑verkon ohjelmassa ja se herätti tuolloin paljon enemmän huomiota kuin suppeaksi jääneessä teatterilevityksessä. Filmin ensi-ilta Helsingissä oli jo marraskuussa 1962, mutta koska elokuvasta ei järjestetty pressinäytöksiä, sitä ei meillä arvosteltu yhdessäkään sanomalehdessä.

Harold Herk Harvey asui Kansasissa sijaitsevassa Lawrencessa, jossa hän toimi lyhytfilmien ohjaajana. Carnival of Souls tehtiin 30 000 dollarin budjetilla ja amatöörivoimin; pääosia elokuvassa näyttelevät Copacabanan entinen tanssijatar ja Houstonin yliopiston puhetaidon professori. Harvey itse esittää elokuvassa tärkeää roolia, sankaritarta vainoavaa haamua.

Ranskan uutta aaltoa ihailleen Herk Harveyn tarkoituksena oli alkujaan ohjata vakava ihmissuhdedraama. Tuottajien vetäydyttyä epäkaupalliseksi arvioimastaan hankkeesta hän päätti haalia tarvittavat rahat valmistamalla halpahintaisen kauhufilmin ja sijoittamalla saamansa voitot suunnittelemaansa elokuvaan. Valitettavasti Harvey joutui muiden työkiireiden takia valitsemaan filminsä levittäjäksi taitamattoman tunarin, joka ajautui pian konkurssiin ja elokuvan negatiivi päätyi velkojen pantiksi laboratorion kassakaappiin. Ohjaaja ei omien sanojensa mukaan tienannut filmistä senttiäkään ja pahoin pettyneenä luopui haaveista enemmistä näytelmäelokuvista.

Koska Carnival of Souls ei tuoreeltaan saanut järin laajaa levikkiä, sen kulttimaine kehkeytyi paljon myöhemmin. Esimerkiksi vielä 1970‑luvun alussa perusteellisetkaan elokuva-alan hakuteokset eivät tunteneet koko filmiä, mutta jo kymmenen vuotta myöhemmin julkaistuista se löytyy jokaisesta. Tämä muutos kytkeytyy filmin lukuisiin televisioesityksiin, jotka paisuttivat sen katsojamääriä. Euroopassa Carnival of Souls nähtiin vuosina 1962–1963 vain Skandinaviassa, meillä tosin ensin sensuurin tohtoroimana.

Herk Harvey ehti ennen kuolemaansa (1996) antaa haastatteluja sekä luovuttaa tutkijoille filmin valmistumiseen liittynyttä lisämateriaalia. Hän kertoi saaneensa idean elokuvaansa palatessaan eräänä iltana autolla Kansasiin työkeikaltaan. Ajaessaan auringon laskiessa halki Utahin kuivuneiden suolajärvien hän huomasi tasaisesta horisontista kookkaan rakennuksen kupolikattoineen, ja aavemainen näky iskostui hänen mieleensä. Harvey kertoi siitä työtoverilleen, käsikirjoittaja John Cliffordille pyytäen tätä laatimaan kolkon rakennelman ympärille kauhutarinan. Clifford kävi tutustumassa paviljonkiin, joka paljastui mormonien 1800‑luvun lopussa rakennuttamaksi Saltairin kylpyläksi. Palveltuaan myöhemmin suosittuna huvipuistona isoine tanssisaleineen, laitos oli autioituneena rappeutunut ja siirtynyt osavaltion omistukseen.

Harveyn työryhmä uhrasi kahden viikon kesälomansa filmin valmistamiseen. Carnival of Souls todistaa kiehtovalla tavalla, ettei tehokas kauhufilmi tarvitse välttämättä yhtään murhaa, puukkoa, kirvestä, moottorisahaa tai ylipäätään mitään fyysistä väkivaltaa. Vanhojen kummitusjuttujen mukaisesti siinä liikutaan "hämärän rajamailla" ja kerrotaan ns. kuudennen aistin välittämistä yliherkistä kokemuksista. Silti Carnival of Souls ei eksy harhanäkyjen viidakkoon vaan päinvastoin säilyttää johdonmukaisesti realistisen, lähes dokumentaarisen linjansa. Toisaalta elokuvalla on selvästi juurensa myös ekspressionistisissa fantasioissa.

Herk Harveyn ainoan ohjaustyön outoa atmosfääriä ovat kehuneet sekä George A. Romero että David Lynch ja sen vaikutuksen huomaa lukemattomissa myöhemmissä kauhufilmeissä. Wes Craven tuotti aiheesta oman värillisen, kehnon muunnelmansa vuonna 1998.