Juho Malanin

Triple 9 (2016)

Ohjaaja:

• John Hillcoat

elokuva arvostelu

Triple 9 on nihilistisen krimi-noirin pieni moderni klassikko.

Australialaisen John Hillcoatin elokuvat ovat yleensä pölyisiä miehisen väkivallan kuvauksia rikollisesta maailmasta (The Proposition, 2005; Lawless, 2012) tai maailmanlopusta (The Road, 2009). Hillcoatin viimeisin elokuva Triple 9 ei varsinaisesti ole askel kohti valoa, päinvastoin tällä kertaa kyseessä on Atlantaan sijoittuva brutaali kuvaus likaisista kytistä venäläismafian kiristyksessä.

Elokuva alkaa erittäin intensiivisellä pankkiryöstöllä, joka johtaa Sicario (2015) ‑sävyjä omaavaan takaa-ajoon kaupungin monikaistatiellä. Saalis päätyy venäläisen mafioson vaimolle, jota esittää häijysti "venäläisittäin" maskeerattu ja venäläisen aksentin opetellut Kate Winslet. Mafiamiehen vaimo yrittää hämärillä todisteillaan edesauttaa miehensä vapautumista Venäjällä, jossa Putin on vangituttanut hänet vuosikausiksi. Yhdellä poliiseista on myös henkilökohtainen menneisyys vaimon siskon kanssa, ja muillakin poliiseilla olisi huomattavasti menetettävää, jos he kieltäytyisivät operaatioista, johon mafia heitä kiristää. Elokuvan keskiössä onkin uusi keikka ja viimeinen ryöstö, joka on lähes mahdoton toteuttaa.

Triple 9 on malliesimerkki niin tiiviistä ja nopeatempoisesta tarinasta että mielenkiintoisiksi kirjoitetut henkilöhahmot olisivat sen seassa jo melkein liikaa. Yksikään elokuvan hahmoista ei ole kovinkaan kiinnostava sinänsä, eikä hahmoja syvennetä muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Siitä huolimatta elokuva toimii yllättävän hienosti, mikä on ohjaajan vahvan genrevision ansiota. Tarkoitus on ollut tehdä "vain" rosoisen intensiivinen ryöstö- ja kyttätrilleri ripauksella aitoa tunnelmointia – kuin sekoitus Michael Mannin Heatiä (1995) ja Nicolas Winding Refnin Drivea (2011), vailla jälkimmäisen jumittelu-ulottuvuuksia.

Käsikirjoittaja Matt Cook ei ole tehnyt oikeastaan mitään mainittavaa aiemmin, mutta käsikirjoitus on silti taidokkaasti rajattu ja mietitty. Kuvaaja Nicolas Karakatsanisin (mm. Bullhead, 2011) työ saa suurkaupungin infernaaliset puolet esiin hieman samaan tapaan kuin mitä nähdään True Detective ‑sarjassa (kaudet 2014 ja 2015). Kohtaukset slummi‑ ja jengialueilla ovat aidosti uhkaavia, ja mielessä käy, ovatko kaikki ekstrat edes näyttelijöitä. Toki ovat, ja muun muassa tatuointitaiteilija ansaitsee tunnustuksen paneutumisestaan narkkarien ja katukoululaisten sanattomaan viestintään.

Erityismaininnan ansaitsee Triple 9:n loistelias ja hypnoottinen, elektro-tyylinen ja kokeileva soundtrack, jonka synnytti hiljattain Nine Inch Nailsiin liittynyt Atticus Ross. Säveltäjän aikaisemmat soundtrackit käsittävät mm. David Fincherin 2010‑luvun elokuvat yhteistyössä Trent Reznorin kanssa. The Social Networkistä (2010) pari voitti jopa parhaan alkuperäismusiikin Oscarin. Kaiken kruunaa lopputekstien aikana soiva ja elokuvaan osuvasti valittu Cypress Hillin "Pigs" ‑remix.

Yleensä sisällöttömät elokuvat tympäisevät, koska ne ovat joko katsojaa aliarvioivia, huonosti tehtyjä tai tylsiä. Triple 9:n hallittua suoraviivaisuutta on kuitenkin pakko arvostaa, jos rikos‑ ja toimintaelokuvat yhtään kiinnostavat. Alun pankkiryöstö ei ole kaukana Jean-Pierre Melvillestä. Elokuva ei taatusti ole realistinen, mutta käsikirjoituksesta on siltäkin osin yritetty karsia kohtauksia, jotka voisivat töksähtää liikaa toimintatrillerin puitteissa. Vaikka hahmot ovat lähinnä luonnoksia, ovat näyttelijät sen verran lahjakkaita (mukana monia ansioituneita kuten Casey Affleck, 12 Years a Slave ‑elokuvan Chiwetel Ejiofor, Woody Harrelson, Kate Winslet, Anthony Mackie jne.), että tietävät kuinka homma saadaan lopulta kuitenkin toimimaan. Elokuvan luonteeseen olisi silti voinut sopia, jos loppu olisi jäänyt The French Connection (1971) ‑tyyliin avoimeksi.

Ohjaaja Spike Lee ja jotkut muutkin suivaantuivat vuonna 2012 Tarantinon Django Unchainedin (2012) loukkaavasta, "rasistisesta" kielenkäytöstä ja sisällöstä – jotkut jopa näkemättä elokuvaa ja kontekstia. Triple 9:ssa on ainakin yksi pöyristyttävä kommentti Kate Winsletin esittämän inhottavan venäjänjuutalaisen mafiavaimon lausumana, mikä ei merkitse elokuvassa muuta kuin heijastusta asenteista tosielämän Venäjällä – ei enempää tai vähempää. Niitä on lupa hyödyntää fiktioelokuvassa – sisällöttömässäkin.