Mikko Koivisto

The Navy (1963)

Ohjaaja:

• Shinji Murayama

elokuva arvostelu

Ohjaus: Shinji Murayama

Sonny Chiba nähdään taidemaalarina sodanvastaisessa draamaelokuvassa, joka sisältää yhden näyttelijän seesteisimmistä sivurooleista.

Kahden miehen ja yhden naisen nuoruutta sodan alla kuvaava The Navy sijoittuu eteläiseen Kagoshiman rannikkokaupunkiin. Chiba on elokuvassa sotilaan urasta unelmoiva koulupoika Takao. Merivoimien avattua kaupunkiin sotilaskoulun Takao ja sotimiseen aluksi varauksella suhtautunut paras kaveri Masato (Kinya Kitaoji) kirjaavat hakemuksensa. Takaolta evätään kuitenkin pääsy armeijaan heikon terveydentilan johdosta Masaton läpäistessä laivaston pääsykokeet. Nuoret miehet suuntaavat päinvastaisille poluille Masaton edetessä laivaston hierarkiassa ja Takaon pikku hiljaa muuttaessa mielensä sodan mielekkyydestä.

The Navy ei ole niinkään sotaelokuva vaan sota-ajan kuvaus. Kaneto Shindon (Kuroneko, 1968) kirjoittama elokuva piirtää toimivan ajankuvan aloittamalla Versaillesin rauhansopimuksesta vuonna 1919, jolloin Japani nousi yhdeksi maailman johtavista suurvalloista. Armeijan ja nationalismin kukoistus, sotilaalliset konfliktit ja Suuri Kanton maanjäristys on kirjoitettu päähenkilöiden nuoruusvuosien taustalle. Armeijan värvätessä nuoria miehiä riveihinsä heidän yksin jäävät perheensä ovat kärsijän roolissa. Lopussa ei odota voitto tai häviö, vaan pikkukaupungin poikien hautaaminen ja sodan jatkuminen. Pasifistinen viesti on selvä, vaikka elokuva osoittaakin kunnioitusta nuorten miesten idealismille.

The Navyn pääkaksikko on Kitaojin esittämä Masato sekä Takaon sisko Eda (Yoshiko Mita), joiden välille kehittyvä kiintymys kuvataan viehättävän vanhanaikaisesti ja pidättäytyneesti. Eda olisi valmis naimaan unelmiensa miehen, mutta Masano vastustaa ajatusta tiedostaen epävarmuuden omasta kohtalostaan. Suhde etenee yöllisten kävelyjen ja epätietoisen odottamisen merkeissä. Ensimmäinen suudelma nähdään elokuvassa vasta puolentoista tunnin kohdalla, 10 minuuttia ennen tarinan loppua.

Chiban esittämä Takao saa huomattavasti vähemmän laajakangasaikaa, mutta jo pelkkä ajatus Chibasta silmälasipäisenä taidemaalarina on kutkuttava. Takao matkaa Tokioon oppiakseen maalaamaan merivoimien aluksia, mutta puolijuoppo opettaja ohjeistaa hänet piirtämään paperille mieluummin alastomia naismalleja! Takao ottaa neuvosta vaarin, mutta oppii samalla jotain elämästä ja alkaa kyseenalaistaa nuoruutensa nationalistiset näkemykset. Elokuvan puolivälin hienossa kohtauksessa merivoimista lomalla oleva Masato kohtaa Takaon tämän pienessä taiteilija-asunnossa Tokiossa. Lapsuuden ystävät ajautuvat pian keskustelemaan sodasta ja huomaavat kuinka kauas heidän maailmankatsomuksensa ovat lipuneet toisistaan.

The Navy on hieno muistutus siitä, kuinka pätevä draamanäyttelijä Chiba kykeni parhaimmillaan olemaan. Miehen rauhallinen esiintyminen eroaa edellisvuosien hektisistä Drifting Detective ja Hepcat in the Funky Hat ‑elokuvista kuin yö päivästä. Chiban todellinen lahja oli toki toiminnan parissa, mutta mätkintäelokuvat jo puhki kuluttaneelle hänen 60‑luvun alkupuolen parhaat esityksensä ovat mukavaa vaihtelua. Chiban kohtaukset The Navyssä ovat rajallisuudestaan huolimatta erinomaisia ja näyttelijä kanavoi hienosti niin nuoruuden energiaa ja pettymystä kuin henkisen kasvamisen jälkeen löydettyä mielenrauhaa. Toista yhtä hillittyä roolia ei aivan helpolla löydä miehen filmografiasta.

Chiba nähtiin 60‑luvulla vielä useassa muussakin sotaelokuvassa, joista paras oli The Navyyn verrattuna viihdearvot aivan uudelle tasolle nostanut kommandoseikkailu Army Intelligence 33 (1968). The Navy ei nouse laadultaan poikkeukselliseksi, mutta piirtää toimivan kuvan sota-ajan vuosista hyvillä hahmoilla ja ajankuvalla sekä taatusti mielenkiintoa herättävällä Chiba-roolilla varustettuna.