Tapani Maskula

Heftig og begeistret (Cool & Crazy – kiihkeät ja innokkaat, 2001)

Ohjaaja:

• Knut Erik Jensen

elokuva arvostelu

Ohjaus: Knut Erik Jensen

Suomen tavoin Norjassa tehdään paljon amerikkalaisia kassahittejä matkivia viihdefilmejä. Siksi sikäläisen yleisön kunniaksi täytyy noteerata omaan kansalliseen kulttuuriin tukeutuvan teoksen ponnahtaminen vuosituhannen alussa maan viiden kaikkien aikojen katsotuimman elokuvan listalle. Cool & Crazy valaisee juuri sellaista kotoista ruohonjuuritason harrastustoimintaa, jonka tallentamisen tärkeyttä ei meillä vielä ole hoksattu yhtä riemastuttavasti hyödyntää. Joku onkin jo ehtinyt varustaa filmin Pohjolan Buena Vista Social Clubin leimalla, mutta minusta vertaus kohtelee kaltoin norjalaisen kalastajakylän laulun lyömiä vaareja.

Cool & Crazy on dokumenttifilmi Berlevågin mieskuorosta. Ohjaaja Knut Erik Jensen pääsee kadehdittavan lähelle syrjäisen ja karun paikkakunnan elämänmenoa. Vailla vähäisintäkään vieraskoreutta kalatehtaan ympärille kasvaneen yhteisön asukkaat avautuvat kameralle. Kuoron jäsenet ovat iältään 29–96 ‑vuotiaita, joista veteraanit nostetaan porukasta oikeutetusti etualalle. Kukaan ei heistä luule yksinään olevansa järin suuri taiteilija, mutta yhteislaulu merkitsee silti ensiarvoista henkireikää taloudellisesti ahtaalle ajetussa yhteisössä. Mieskuoro muodostaa myös keskeisen sosiaalisen tukiverkoston eri sukupolvien välille kun työssä ahertavat seisovat tiukasti samassa seurassa vanhusten rinnalla.

Parasta dokumentissa on tietysti Jensenin maltti toimia kuvattaviensa ehdoilla. Poseerauksissa kuoro laulaa yhtä komeasti jäätävässä tuiskussa, aurinkoisessa kesäyössä tai hartaassa kirkkosalissa. Juhlapukunsa riisuttuaan tututkin sävelmät menevät vieteriukoilta nuotin vierestä kun ajatukset kirmaavat nuoruuden rientoihin ja riiustelun riemuihin. Erään veikeän papparaisen määritelmä makuukamaristaan "entisenä työhuoneena, nykyisenä museona" peilaa mainiosti velikultien nasevaa itseironiaa.

Cool & Crazy on kuin herttaisen naivistinen maalaus, hassu ja ponteva kansankuvaus ihmisistä, jotka eivät ole alistuneet olosuhteiden armoille vaan parrat huurteessa laulavat tanassa vasten viimaa. Suru ei asu näiden huru-ukkojen puseroissa eikä ikä paina hartioita kun vetreät veitikat tähyilevät tulevaisuuteen. Sinnikkäästä harjoittelusta ja arkisesta jaarittelusta kehkeytyy lopulta kauan haaveiltu konserttimatka Murmanskiin, jossa touhukkaat äijät pääsevät parketille tanssittamaan pilke silmäkulmissaan vereviä venakkoja.