Matti Erholtz

L'assassinat du Père Noël (Joulupukki murhattu?, 1941)

Ohjaaja:

• Christian-Jaque

elokuva arvostelu

Natsimiehityksen aikana tehty murhamysteeri on jouluelokuvien synkemmästä päästä.

L'assassinat du Père Noël oli ensimmäinen natsien rahoittaman Continental Filmsin tuottama elokuva miehitetyssä Ranskassa. Kolmannen valtakunnan propagandaministerin Joseph Goebbelsin mukaan ranskalaisille oli tarjottava aivotonta hömppää, mutta ministerin mieliharmiksi monissa Continentalin elokuvissa oli havaittavissa ranskalaista kansallismielisyyttä. Kuuluisin Continental-elokuva, Henri-Georges Clouzotin Le corbeau (1943), onnistui suututtamaan sekä ranskalaiset että natsit armottomalla näkemyksellään pienen maaseutukaupungin henkisestä tilasta. L'assassinat du Père Noël muistuttaa miljöönsä ja aiheensa puolesta Le corbeauta, mutta on näkemykseltään sitä huomattavasti pehmeämpi, ei kuitenkaan täysin hampaaton.

Ranskan alpeilla sijaitsevan pienen kylän jouluun valmistautumista häiritsee kaksi yllättävää tapausta: kylän lähellä olevan linnan omistaja-paroni saapuu kymmenen vuoden poissaolon jälkeen taas kotiinsa ja kylän pappi kolkataan kirkossa tajuttomaksi. Paronin syrjäänvetäytyvä käytös muiden seikkojen ohella saa kyläläiset epäilemään että hänessä on joku tarttuva tauti, mikä synnyttää lynkkausmielialoja. Papin kolkkaajan arvellaan taas havitelleen arvokasta Pyhän Nikolauksen sormusta, joka toimittaa Betlehemin tähden virkaa kirkkoon rakennetussa seimikuvaelmassa. Jouluyön messun aikana sormus varastetaankin, ja vähän myöhemmin pikkupojat löytävät joulupukin asuun pukeutuneen tuntemattoman miehen ruumiin kylän ulkopuolelta. Santarmit eivät pääse lumen saartamaan kylään ja paikalliset joutuvat setvimään joulupukin murhaa itse.

Christian Mendel aloitti elokuvajulisteiden suunnittelijana ja hänen yhdessä kollegansa kanssa käyttämä töiden signeeraus Christian-Jaque jäi hänen taiteilijanimekseen. Ohjaajana Christian-Jaque edusti juuri sellaista porvarillista laatuelokuvaa, jota vastaan 1950‑luvulla uuden aallon miehet nousivat kapinaan. Laatu on kuitenkin aina laatua, ja parhaana luomiskautenaan ohjaaja sai aikaan edelleen katsomisen arvoisia teoksia. Christian-Jaquella oli visuaalista silmää tyylikkäille kuvakompositioille ja L'assassinat du Père Noëlissa katsojalle tarjoillaan niiden lisäksi mielenkiintoista liikkuvan kameran käyttöä ja hienoja siirtymiä eri kohtausten välillä.

Miehitysajan painostava ilmapiiri välittyy kyllä L'assassinat du Père Noëlista, joka on jouluelokuvaksi huomattavan tummasävyinen. Lumiset alppimaisemat huokuvat synkkää tunnelmaa, jota pikkukylän eksentriset henkilöhahmot vain lisäävät. Vapauttava hetki koetaan vasta elokuvan loppukohtauksessa, kun Harry Baurin rehevästi esittämä karttapallomaakari Cornusse, kylän virallinen joulupukki, pääsee toteuttamaan ramman pikkupojan joululahjatoiveen. Baur joutui myöhemmin neljäksi kuukaudeksi Gestapon kuulusteluihin epäillyn juutalaisuutensa takia, ja paronin oletetussa spitaalisuudessa voi nähdä viittauksen juutalaisuuden "sairauteen". Kylän opettajan, vapaa-ajattelija Villardin järjestämä jouluyön messun häirintäoperaatio torvimusiikkeineen ja paukkupommeineen on taas kuin parodiaa koko natsimiehityksestä. Cornussen haaveellisen Catherine-tyttären (jota esittävästä Renée Fauresta tuli rouva Christian-Jaque muutamaa vuotta myöhemmin) prinsessaruususmainen hahmo on selvä vertauskuva pelastavaa prinssiään odottavasta Ranskasta. Se että prinssi ei ole ainakaan Catherinen kättä havitteleva Villard tehdään elokuvassa täysin selväksi. Catherinen arvostelma Villardista on murhaava: "Hänellä on hilsettä päässä ja karvoja korvissa." Onkin huvittavaa huomata, että omasta älykkyydestään häikäistyneen mutta naisiin vetoamattoman kaulaparta-ateistin stereotyyppi oli tunnettu Ranskassa jo vuosikymmeniä sitten.

Joyeux Noël!