Matti Erholtz

Operation Code Name: Long Live the Fatherland! (1993)

Ohjaaja:

• Kunt Tulgar

elokuva arvostelu

Turkkilaiset kommandot isänmaan asialla Kunt Tulgarin halvalla ja nopeasti kuvatussa toimintaspektaakkelissa.

Viidestoista heinäkuuta vuonna 1974 Kreikan sotilasjuntta suorittaa vallankaappauksen Kyproksella. Virkaatekevä presidentti arkkipiispa Makarios syrjäytetään ja hänen tilalleen nostetaan Nikos Sampsoksen johtama nukkehallitus. Sampsos kuuluu kansallismieliseen EOKA-järjestöön, joka ajaa Kyproksen liittämistä Kreikkaan. Turkin hallitus päättää puuttua sotilaallisesti tilanteeseen suojellakseen Kyproksen turkkilaisperäistä väestöä etnisiltä puhdistuksilta. Ennen hyökkäystä Turkin armeijan pääesikunta lähettää saarelle kolme kommandoa, joilla on 48 tuntia aikaa suorittaa huippuvaarallinen tehtävä: tunkeutua EOKAn keskiaikaisessa linnassa sijaitsevaan päämajaan ja varastaa sieltä lasersätein suojatusta kassakaapista tiedot kreikkalaisten aseistuksesta.

Operation Code Name: Long Live the Fatherland! tempaa mukaansa jo hahmojen esittelykohtauksilla. Kolmikon kuopus (roolissa ohjaajan poika Kaan Tulgar) istuu kirjastossa lukemassa sotakirjaa, kun kirjastonhoitajattaren puhelin soi. Äiti soittaa, isänmaa kutsuu nuorta kirjallisuuden ystävää. Kirjastonhoitajatar vaihtaa muutaman sanan komean kommandon kanssa, ja puhkeaa tämän poistuttua sisäiseen monologiin, jossa tunnustaa pahat aavistuksensa jälleennäkemisen suhteen ja toivottaa Jumalan suojelusta hyväsydämiselle nuorukaiselle. Kotona huivipäinen äiti muistuttaa poikaa perheen kunniakkaista perinteistä: isoisä kuoli Gallipolissa vuonna 1915 taistellen imperialisteja vastaan, nyt on pojanpojan vuoro tehdä osansa isänmaan eteen.

Toiseksi vanhin kommandoista korjailee seinäkelloa olohuoneen pöydän ääressä, kun hänen ruokapöytää kattava siskonsa kaipaa veistä leivän leikkaamiseen. Veli, jolla kyseinen työkalu sattuu olemaan suussaan, vippaa päätään taaksepäin ja veitsi iskeytyy terä edellä leikkuulautaan. Turkkilainen kommando osaa heittää veistä suullaankin!

Kolmikkoa johtava eversti on jo perheellinen mies, jonka keskiluokkaisesti sisustetussa olohuoneessa teini-ikäinen tytär pohtii uskaltaisiko isältä pyytää lahjaa kesälomaa varten. Kun isä ilmoittaa olevansa lähdössä suorittamaan erikoistehtävää, arjen huolet painuvat taka-alalle ja koko perhe yhtenä suuna tähdentää Kyproksella tapahtuvien etnisten puhdistusten lopettamisen tärkeyttä. Mahdollisuuteen kieltäytyä hengenvaarallisesta tehtävästä ja siirtyä opetustoimintaan seniorikommando suhtautuu puhtaalla halveksunnalla. Hän on mies joka mieluummin tekee historiaa kuin opettaa sitä. Eihän tällaisista tyypeistä voi olla pitämättä.

Operation Codename: Long Live the Fatherlandin dvd‑julkaisun kansitaide voi johdattaa olettamaan, että elokuvassa nähtäisiin suurisuuntaista sotatoimintaa helikoptereineen ja isoine räjähdyksineen. Ei nähdä. Estetiikaltaan Operation Codename: Long Live the Fatherland! on täysin samanlainen kuin Kunt Tulgarin teräsmieselokuva Süpermen Dönüyor vuodelta 1979. Se on elokuva jossa lasersäteet on toteutettu pyykkinarujen avulla ja kidutuskohtauksessa suolaa ei hierota kidutetun haavaan, vaan sitä heitellään siihen, koska haava on vain punaista maalia näyttelijän iholla eikä siihen voi hieroa mitään. Konetuliaseilla toki ammutaan ja muutama kranaatti räjähtää, mutta toiminnallisesti elokuvan vaikuttavin hetki on silti lopun aseeton käsirysy Kaan Tulgarin ja pääpahista näyttelevän Nuri Alçon välillä. Näyttelijät eläytyivät rooleihinsa niin intensiivisesti, että kuvauksia seuraamaan tullut paikallinen poliisipäällikkö luuli miesten tappelevan oikeasti ja vaati ohjaajaa menemään väliin.

Halpisestetiikastaan huolimatta ja välillä sen ansiostakin Operation Codename: Long Live the Fatherland! on pääsääntöisesti kiinnostavaa seurattavaa. Tekijöiden vilpitön asenne kantaa jo hyvin pitkälle, lisäksi elokuvan sijoittuminen historiallisesti lähelle omaa aikaamme tekee sen sisältämistä kannanotoista huomionarvoisia. Nationalismi, Turkki ja turkkilainen nationalismi ovat uutisotsikoissa vähän väliä, ja Operation Codename: Long Live the Fatherland! tarjoaa omanlaisensa näkökulman näihin aiheisiin. Hieman yllättävää on esimerkiksi huomata miten tärkeä osa islamin usko on turkkilaista identiteettiä. Turkkia on pidetty kohtalaisen maallistuneena valtiona, mutta joka ikinen Operation Code Name: Long Live the Fatherlandissa kuoleva turkkilainen patriootti lausuu islamilaisen uskontunnustuksen ennen menehtymistään. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei elokuvassa rakenneta mitään kulttuurien konfliktia islamilaisen Turkin ja kristityn Kreikan välille. Pahiksia elokuvassa olevat EOKAn kiihkoilijat, eivät kreikkalaiset yleensä.

Käsikirjoittaja, ohjaajan puoliso Emel Tulgar, on kirjoittanut everstin suuhun hienon, Turkin sotilaallista väliintuloa puolustelevan repliikin, joka vapaasti suomennettuna kuuluu suurin piirtein että "joskus on vain tehtävä mikä on oikein, vaikka siitä olisikin valtiolle taloudellista haittaa". Samoilla linjoilla ovat elokuvan ohjaaja ja kaksi päänäyttelijää dvd‑julkaisuun sisältyvässä haastatteludokumentissa. Sellaiset nykyajan turkkilaiset tv‑sarjat kuin Valley of the Wolves elokuvajohdannaisineen (Kurtlar Vadisi: Filistin) tuomitaan jyrkästi nimenomaan siksi, että niissä väkivalta ei saa eettistä perusteluaan. Jos on helppo yhtyä elokuvan nimen toivomukseen turkkilaisten isänmaan pitkäikäisyydestä, toivoa voisi myös että Turkin nykyjohdolta löytyisi yhtä jämerää moraalista selkärankaa kuin maan roskaelokuvien konkareilta.