Jari Mustonen

The Invitation (2015)

Ohjaaja:

• Karyn Kusama

elokuva arvostelu

Ohjaus: Karyn Kusama

Mies traumojensa vankina saa kutsun viettämään iltaa ex‑vaimonsa uuden puolison sekä joukon ystäviä kanssa. Matkalla hän ajaa tyttöystävä vierellään kojootin ylitse, jonka joutuu surmaamaan. Kädet tahrautuvat näin vereen traumojen lisäksi. Perillä kaikki vaikuttaa olevan liiankin hyvin. Sosiaalinen kanssakäyminen on vieraanvaraista, mutta yhä enemmän hänestä alkaa tuntua siltä kuin kyseessä olisi silkka kulissi, jonka sisin on täysin mätä.

Ohjaaja Karyn Kusama nousi monien huulille joitakin vuosia sitten teinikauhuelokuvallaan Jennifer's Body (2009), jota markkinoitiin tuolloin monien miesten päiväunia hallinneen Megan Foxin alastomuudella. Sen jälkeen Kusama vaipui jotakuinkin unholaan, kunnes teki näyttävän paluun polanskimaisiin visioihin yltävällä modernilla kauhuelokuvalla The Invitation. Haastatteluissa hän on kertonut palaavansa tuon tuosta ajatuksissaan Rosemaryn painajaiseen (1968)

The Invitationin motiivina toimii ajatus siitä, ettei kaikki ole sitä miltä päällisin puolin näyttää. Yhtymäkohdat Rosemaryn painajaiseen ovat ilmeisiä, niinkin, että mielessä saattaa kuulla ne paholaismaiset äänet naapurista, jotka veivät Rosemaryn kauhun keskelle. The Invitationissa päähenkilö Will, mainio Logan Marshall-Green, ei millään tahdo sopia osaksi yliystävällistä huonetta, johon saapuneet ihmiset näyttäytyvät hänelle ensin teennäisiltä, sitten uhkaavilta, kun hän alkaa kadottaa todellisuudentajuaan. Muistojen pyyhkiessä mielen pintaa, muuntuu yhteinen kotoisaksi tarkoitettu hetki suuren pöydän ympärillä pakokauhuksi, kun samalla sosiaaliset koodit sitovat hänet osalliseksi pahaenteistä näytelmää.

Epäluulojen purkautuessa, upotetaan intensiiviset ryöpytykset sulavasti elokuvan psykologiseen rakenteeseen tehokkaiden kuvakulmien sekä tiiviin kerronnan kautta. Onkin kuin katsojan eteen avautuisi kadonneen kauhuelokuvantekemisen uudelleensyntymä, jotain samanlaista jota saatiin todistaa Ti Westin The House of the Devilissä (2009). Väkivalta ei ole vain se hetki jona veri lentää, vaan prosessi, jossa kamera pyrkii asemoinnillaan löytämään jotain epämiellyttävää sisältämme, alustettuaan kärsivällisesti kliimaksin.

Ei ole ihme, että The Invitation sai raivoisan hyvän vastaanoton vuoden 2015 South by Southwestin ‑elokuvafestivaalilla. Jos vain kauhuelokuvat kykenevät jatkamaan samalla linjalla, voidaan pian nähdä se uusi aalto, jota jotkut odottivat jo 2000‑luvun ranskalaisen kauhuelokuvan kukoistamisen aikoihin.

Elokuvan pienimuotoisuus on helppo antaa anteeksi, samoin retromainen lopetus, joka tuo mieliin 70–80‑lukujen kauhun psykologiset sivallukset.