Tapani Maskula

Endangered Species (Tuntematon uhka, 1982)

Ohjaaja:

• Alan Rudolph

elokuva arvostelu

Ohjaus: Alan Rudolph

Robert Altmanin lahjakkain oppilas ja työtoveri Alan Rudolph käynnisti ohjaajanuransa 1970‑luvulla kauhufilmien parissa. Hänen kuudes näytelmäfilminsä kärsii vielä edeltäjiensä sovinnaisuuksista arkirealististen tuokioiden vuorotellessa visuaalisten latteuksien, keikaroivan leikkauksen ja mystillisten valoilmiöiden töksähtelevässä ketjussa. Mikään tusinajännäri Tuntematon uhka ei silti ole, sillä tekijän potentiaaliset taidot välähtävät jo alussa tuon tuostakin esiin. Puoliväliin ehdittyään teos saa mehevästi irvailevia ja poliittisesti vitsailevia piirteitä.

Pikkukaupungin karjankasvattajat ovat kovasti huolissaan kun heidän nautojaan lojuu laitumilla pahoin silvottuina eikä nuoren nais-sheriffin (JoBeth Williams) tutkimuksissa eläinten kuolemiin löydetä mitään järjellistä selitystä. Vähitellen seudun asukkaille paljastuu, ettei kylän liepeillä sijaitseva armeijan ohjustukikohta olekaan niin hyljätty miltä päältä päin näyttää. Sen suojissa kehitellään hallituksen virallisesti kieltämiä solumyrkkyjä neukkujen ja latinalaisamerikkalaisten vasemmistosissien likvidoinnin varalle.

Typerän juonen puitteissa Tuntematon uhka nauraa jenkkien kommunistihysterialle, jonka varjolla voitiin polkaista ympäristölle äärimmäisen vaarallisia kokeiluja. 1980‑luvun reaganilaisesta viihteestä poiketen elokuva ei lietso väkivaltaista kostomentaliteettia eikä kansallista uhoa. Rudolphin idealismi luottaa toimivaan demokratiaan ja terveeseen talonpoikaisjärkeen, jotka riittävät asevarustelussa puuhailevien haukkojen häätämiseen.

Elokuvan keskeiset henkilöhahmot ovat tarpeeksi särmikkäitä pysyäkseen liukuhihnamuottien ulkopuolella ja loihtiakseen tapahtumiin sosiaalista uskottavuutta. Vasta lopun häämöttäessä ohjaajan kontrolli kirpoaa filmin luiskahtaessa hyvien ja pahojen normaaliksi nahisteluksi.