Tatu Piispanen

Milano trema: la polizia vuole giustizia (The Violent Professionals, 1973)

Ohjaaja:

• Sergio Martino

elokuva arvostelu

Ohjaus: Sergio Martino

The Violent Professionals laukaistaan käyntiin Milanoa esittelevän alkutekstiajelun jälkeen tiukalla ja häijyllä vankipaolla, kun kolme vaarallista rikollista yrittävät karata heitä kuljettavasta junasta. Yksi rei'itetään heti käytävälle, mutta loput kaksi – vastenmieliset hikiset siat Antonio Casale ja Luciano Rossi – hyppäävät vaunusta kourissaan teurastetuilta vartijoilta nappaamansa konekiväärit. Seuraavaksi paskiaiset nappaavat satunnaisesti vastaan lipuvan auton, ampuvat kuljettajamiestä päähän ja jatkavat matkaa kulkupelillä. Etupenkillä itkee kuitenkin vielä orvoksi jäänyt pikkutyttö, jonka Casale pakottaa Rossin ampumaan konetuliaseellaan kasvoihin muutaman kymmenen sentin päästä.

Ohjaaja Sergio Martino jättää järkyttävän verityön näyttämättä, kuten myös myöhemmässä ryöstössä tapahtuvan raskaana olevan naisen tappamisen. Nämä ovat tietysti katalyyttejä luutnantti Giorgio Caneparon (Luc Merenda) ronskeille otteille, jotka ylittävät räikeästi tavalliset poliisin valtuudet. Vankikarkuritkin saavat antautuessaan maistaa lyijyä Caneparon pistoolin piipusta.

Giallo-mestari Martino (mm. Lo strano vizio della Signora Wardh, 1971 ja Tutti i colori del buio, 1972) siirtyi käsikirjoittajapartnerinsa Ernesto Gastaldin kanssa vaivatta crimen puolelle heti viimeisen tyylipuhtaan giallonsa Torso (I corpi presentano tracce di violenza carnale, 1973) jälkeen yleisön mieltymysten muuttuessa. (Vuoden 1975 Suspected Death of a Minor – Morte sospetta di una minorenne oli yhdistelmä giallo‑ ja crime-elementtejä). The Violent Professionals on tunnistettavasti Martinoa ja se lieneekin Gastaldin kynä, jota on nyt syytettävä elokuvan isommista puutteista.

The Violent Professionalsissa on varsin mielenkiintoinen juoni, mutta jotenkin kummassa Gastaldi ja Martino ovat saaneet sen seuraamisesta työläämpää kuin villimpiä käänteitä heittelevissä giallo-mysteereissään. Ei siten, että tapahtumien kulusta olisi varsinaisesti hankaluuksia pysyä kärryillä, vaan tarinassa edetään jotenkin jähmeästi. Hieman huolimaton enkkudubbi ei ainakaan auta asiaa. Monet ideat, kuten Caneparon undercover-värväytyminen Padulon (Richard Conte) jengiin keikkakuskiksi, ovat hyviä, mutta niitä ei malteta kasvattaa todella jännittäviksi tai katsojalle sen kummemmin merkityksellisiksi.

Luc Merendaa on useammassakin arviossa kritisoitu liiaksi "kauniiksi pojaksi" harrycalahanmaiseen vigilante-poliisin rooliinsa, joskin syyttä: suoritus on vähintään hyvä. Merendalta löytyy veijarimaista pilkettä silmäkulmassa korvaamassa Clint Eastwoodin tai esimerkiksi Maurizio Merlin no bullshit ‑kovanaamaisuutta, mikä ei kuitenkaan aiheuta epäuskottavassa määrin ristiriitaa Giorgio Caneparon väkivaltaisten toimintametodien kanssa. Lisäksi naisten pyörittämiseen (Caneparo mm. tekeytyy sulavasti parittajaksi tietoja onkiessaan) Merendan viileänvelmu hymy sopii kuin kunnon bitch slap prostituoidun poskelle.

Martinon ohjaajanlahjat pääsevät oikeuksiinsa tietysti toimintaosuuksissa, jotka ovat Merendan pääosan lisäksi arvattavasti The Violent Professionalsin parasta antia. Aloituksen mahtavan, veripusseja poksauttelevan pakojakson lisäksi erityisesti puolivälin hurja kaahailu on kovin genrestanderdeinkin erinomaisen vauhdikas. Selkeästi budjetillisestikin päähuomion saaneen autoilun komea läpi-palavien-pahvilaatikoiden ‑stuntti lainattiin sittemmin sellaisena kahteenkin Umberto Lenzin crimeen.

The Violent Professionals on oikein viihdyttävä poliziotteschi, jossa ei kuitenkaan riitä sen toimintakohtauksissa mukaansa tempaava imua läpi puheliaampien suvantojen. Amerikkalaiset esikuvat ovat jopa genre huomioiden epätavallisen ilmeisiä ja ajatusmallit sekä hyvisten että pahisten leirissä totta kai vähintään kyseenalaisia. Silti jo pelkästään Luc Merendan mainio crime-debyyttirooli sekä Sergio Martinon tyylitaju tekevät The Violent Professionalsista tyydyttävän kovaa iskevän kyttäilyn.

A Violent Professional: The Films of Luciano Rossi

Elokuvan nimeen ja sen alussa pakomatkalleen ammuttavaan Luciano Rossiin liittyen tässä lienee sovelias sauma mainostaa Kier‑La Janissen erinomaista kirjaa A Violent Professional: The Films of Luciano Rossi (FAB Press 2007, Cinema Classics Collection #3), joka kuuluu ehdottomasti jokaisen euro-trash-harrastajan kirjahyllyyn. Yleisesittelyn ja lämmöllä kirjoitetun biografian lisäksi Janisse käy läpi kiistatta italialaisen genre-elokuvan merkillepantavimpiin sivuosaspesialisteihin lukeutuvan Rossin valkokangasesiintymiset teoksen laatua ja Rossin roolia kommentoiden. Teksti on viihdyttävää ja kirjan taitto poikkeuksellisen tyylikäs. Komean kuvamateriaalin lisäksi Janisse tarjoaa tyttönäkökulmaa pisteyttämällä elokuvat Rossin esiintymisaikaa indikoivan tähdityksen lisäksi sydämillä, jotka kertovat kuinka söpö Rossi osassaan on. Esimerkiksi (kieltämättä täydellinen) limanuljaskasuoritus Lenzin Napoli violentassa (1976) saa täydet neljä sydäntä. Loistavaa!