Mikko Koivisto

Female Delinquent: A Docu-Drama (1977)

Ohjaaja:

• Toshiya Fujita

elokuva arvostelu

Ohjaus: Toshiya Fujita

Aliarvostettu ohjaaja Toshiya Fujita yhdistää nuorisokuvauksen ja Toein gangsterielokuvia muistuttavan dokumentaarisuuden rautaisessa bad girl ‑elokuvassa, joka on Nikkatsun laiminlyödyimpiä helmiä.

Fujita kuului 70‑luvun oleellisimpiin japanilaisiin uuden aallon ohjaajiin, mutta on jäänyt maailmalla kovin vähälle huomiolle. Ohjaajan kansainvälisesti tunnetuimmat elokuvat ovat Lady Snowblood (1973), joka ei kuitenkaan edusta Fujitaa ominaisimmillaan, ja Stray Cat Rock ‑sarja (Wild Jumbo, 1970; Beat '71, 1971), jossa Fujita jäi vauhdikkaampia elokuva tehneen Yasuharu Haseben varjoon. Fujitan 70‑luvun lopun merkkiteokset, kuten So Soft, So Cunning (1978), ovat länsimaissa tyystin tuntemattomia.

Tosipohjaisessa Female Delinquent: A Docu-Dramassa Fujita on elementissään. Modernit ja vahvasti yhteiskunnalliset nuorisoelokuvat olivat ohjaajan vahvinta alaa. Female Delinquent pohjaa nuoruutensa ronskiksi romaaniksi kirjoittaneen teinirikollisen elämään. Seksiä, väkivaltaa ja rock-musiikkia yli äyräidensä annosteleva elokuva viihdyttää eksploitatiivisella kuvastollaan ja lyö luun kurkkuun realismillaan.

Female Delinquentin päähenkilö on 16‑vuotias Mako (Tayori Hinatsu), joka on viimeisillään raskaana. Lapsen isä on oletettavasti Tokio (Yûya Uchida), mutta petikumppaneista ei ole tarkkaa kirjanpitoa. Synnytyksen jälkeen teiniäiti ja kelvoton isä yrittävät kasvattaa lapsen yhdessä, mutta perheonnesta ei ole tietoa nyrkkien heiluessa tuon tuosta. Makon käydessä töissä lapsi jää isän hoitoon, joka vie sylivauvan baariin ja rock-konserttiin. Hetken aikaa homma liki toimii, kunnes isä painuu rahojen kanssa omille teilleen ja Mako retkahtaa huumeisiin.

Female Delinquent alkaa laitapuolen perhe-elämän kuvauksena, mutta alkaa edetessään muistuttamaan yhä enemmän rikoselokuvaa. Nistiksi muuttuneen Makon heittäytyessä yhteen vanhan tuttavan kanssa kaksikko yrittää tienata leipänsä kiristysbisneksellä. Seksin ja väkivallan määrä lisääntyy entisestään elokuvan taiteillessa henkilödraaman ja sensaatiomaisen eksploitaation välimaastossa. Elokuva hyötyy etenkin loistavista näyttelijäsuorituksista. Tuntematon Tayori Hinatsu on pääosassa loistava, eikä kelvottoman isän roolissa nähtävä Yuya Uchida (Rolling on the Road, 1981) jää lainkaan jälkeen.

Tehokas toteutus pitää elokuvan hienosti elossa. Kuvaus on energistä, leikkaus terävää ja ääniraidalla soi 70‑luvun japanilainen rock-musiikki. Baarikohtauksissa nähdään Stray Cat Rock ‑elokuvien tapaan artisteja myös kameran edessä. Todellinen kohokohta tulee elokuvan puolivälissä Makin ja toisen naisen välisessä tyttötappelussa, jossa riitapukarit pieksevät toisensa liki hampaattomiksi. Kohtauksen tyrmäävä realismi on uutta Delinquent Girl ‑lajityypissä, jossa tyttötappelut ovat yleensä olleet harmitonta viihdettä repeilevine paitoineen.

Fujita ei ollut Female Delinquentissä ensimmäistä kertaa roman porno ‑tuotannon parissa. Ohjaaja työskenteli läpi 70‑luvun valtavirtaohjaajana useille eri studiolle, mutta palasi kerta toisensa jälkeen Nikkatsulle ohjaamaan Roman Pornon rajoja koetelleita puoli-pink ‑tuotantoja. Roman Pornon parissa Fujita oli velvoitettu sisällyttämään seksikohtauksia elokuviinsa, mutta sai samalla taiteellisia vapauksia, joihin moni muu studio ei olisi välttämättä myöntynyt. Female Delinquentissä Fujita vei realismia ja rock-elokuvaa yhdistävän visionsa sen verran pitkälle, että pink-elokuvien perinteisellä katsojakunnalla oli näkemisessään sulateltavaa.