Mikko Koivisto

Terrifying Girls' High School: Lynch Law Classroom (1973)

Ohjaaja:

• Norifumi Suzuki

elokuva arvostelu

Ohjaus: Norifumi Suzuki

Terrifying Girls' High School ‑elokuvasarja (1972–1973) syntyi Girl Boss ‑elokuvien (1971–1974) sivutuotteena. Konsepti oli sama, mutta rähinät sijoitettu kouluympäristöön ja tyttöpomoille annettu koulupuvut. Sarjan avausosa Women's Violent Classroom (1972) oli melko pienimuotoinen, mutta huomattavan häijy ekspoitaatioelokuva. Jatko-osassa Lynch Law Classroom liioitteleva eroottisgroteski väkivaltakuvasto ja ilkikurinen auktoriteeteille pottuilu nousevat pääosaan.

Sarjan ensimmäisen elokuvan sivuuttaneet pääsevät Lynch Law Classroomiin ongelmitta sisään, sillä tarina ja hahmot on nollattu elokuvien välillä. Noriko (Miki Sugimoto), Remi (Misuzu Ota) ja Kyoko (Seiko Saburi) ovat pahamaineisen School of Hope for Girlsin uudet ongelmaoppilaat. Osakassa tyttöjengiä johtanut Noriko saapuu oppilaitokseen kosto mielessään: hänen ystävänsä menetti henkensä koulun kurinpitokomitean käsissä, joka valutti tyttöraukasta veret ulos ja paiskasi ruumiin katolta katukiveen. Noriko on päättänyt löytää syylliset ja romuttaa samalla koko mädäntyneen kouluinstituution.

Lynch Law Classroom eroaa edeltäjästään huomattavasti yliampuvammalla kuvastollaan. Koulun kemianluokka on varsinainen painajaisten luola, jossa oppilaita kidutetaan Vietnamin sodasta tutuilla kuulustelutekniikoilla. Kurinpitokomitean luottamuksen pettäneitä oppilaita myös nöyryytetään esimerkiksi juottamalla heille litrakaupalla vettä ja estämällä tämän jälkeen vessaan pääsy. Paikoin tuntuu, kuin ohjaaja Norifumi Suzuki ennakoisi 70‑luvun puolivälin S&M-elokuvia ja omaa Roman Porno ‑klassikkoaan Star of David: Beautiful Girl Hunter (1979).

Vallankäyttäjien pilkkaaminen oli Suzukin elokuvien toistuva teema, josta saivat osansa niin poliisit, poliitikot kuin nunnatkin. Lynch Law Classroomissa koulun opettajat ja heidän kanssaan veljeilevät poliisit paljastuvat koulutytöistä koko uransa haaveilleiksi pervoiksi, joiden naruttaminen on oman vetovoimansa tiedostaville nuorille naurettavan helppoa. Ilkeämieliselle pilkalle omistetaan kokonaisia kohtauksia, ja tulokset ovat paikoin hykerryttävän hauskoja. Viehättävien koulutyttöjen takia elokuvan pariin saapuneet katsojat saattavatkin tuntea pienen piston sydämessään muutaman kohtauksen aikana.

Kouluinstituution romuttaminen huipentuu elokuvan upeassa kliimaksissa, jossa koko koulu pistetään paskaksi 60‑luvun japanilaisen opiskelijaradikalismin hengessä. Hävityksen taustalla soiva Rika Sudon kappale "Cold Generation" tekee tuhosta omituisen kaunista seurattavaa. Kyse oli Suzukin toisesta erikoisuudesta: hienovaraisten hetkien luomisesta keskelle riehakasta toiminta‑ tai eksploitaatiokontekstia. Ohjaajan taito nousee vielä paremmin esille aidosti surumielisessä kohtauksessa, jossa tyttöjen höynäyttämä ja potkut saanut vanha rehtori kävelee tippa linssissä koulun käytävällä. Ympärille kerääntyneet oppilaat laulavat perinteistä valmistujaispäivän kiitoslaulua "Aogeba totoshi", joka saa tässä yhteydessä poikkeuksellisen ivallisen merkityksen.

Draaman jalon taidon osannut Suzuki ei kuitenkaan koskaan jäänyt märehtimään surullisten ihmiskohtaloiden pariin, vaan leikkaa Lynch Law Classroomissakin heti vakavamman jakson jälkeen moottoripyörällä ratsastavaan Reiko Ikeen, joka kurvailee prätkällä suoraan koulun sisälle haastamaan päähenkilöä tyttötappeluun. Samankaltaisia, upeaa asennetta ja tyttöenergiaa pursuavia kohtauksia löytyy läpi elokuvan. Tyttökoulugenreen kuuluvaa kauniiden naisnäyttelijöiden härskiä hyväksikäyttöä ei silti ole unohdettu, mikä käy ilmi viimeistään lesbotyttöjen hieroessa rintojaan vastakkain katsojan tylsistymiseen saakka elokuvan vessakohtauksessa.

Yakuza‑elokuvien aliarvostettu luottonimi Tsunehiko Watase nähdään elokuvan ainoassa kunniallisessa miesroolissa lehtimiehenä, jolla on omat kaunansa koulun kanssa. Muuten elokuvan miesenergia löytyy kameran takaa, suurimman krediitin mennessä Suzukin ohjaukselle sekä Masao Yagin svengaavalle musiikille, jota olisi voinut käyttää enemmänkin. Kokonaisuus nousee neliosaisen elokuvasarjan parhaaksi. Villit koulutytöt jatkoivat kahinoitaan Lynch Law Classroomin jälkeen vielä keskinkertaisissa, apulaisohjaajan paikalta tirehtööriksi nostetun Masahiro Kakefudan luotsaamissa elokuvissa Delinquent Convulsion Group (1973) ja Animal Courage (1973).

Triviana mainittakoon, että Lynch Law Classroom levisi heti tuoreeltaan myös Eurooppaan, mutta ei suinkaan alkuperäisessä muodossaan. Ranskalainen situationisti René Viénet valmisti elokuvasta uuden version, joka teeskentelee olevansa alkuperäistä genre-elokuvaa suurempaa taidetta. Ranskalaisleikkauksen tekaistuissa älykkötekstityksissä päähenkilöt keskustelevat sensuurista ja pornoelokuvista sekä jakavat filosofisia ajatuksia kulttuurista ja yhteiskunnasta. Elokuvan keskelle on myös lisätty uusia hardcore-otoksia ja alkuun liitetty Teruo Ishiin Female Yakuza Talen (1973) johdantojakso. Viénet'n halveksuttava viritelmä julkaistiin ranskalaisissa elokuvateattereissa vuonna 1974 nimellä Les Filles de Kamare.