Jarkko Lehtola

A Rumor of War (Tulikaste, 1980)

Ohjaaja:

• Richard T. Heffron

elokuva arvostelu

Ohjaus: Richard T. Heffron

Philip Caputon omaelämänkerrallinen romaani Rumor of War (suom. Pelätä ja tappaa, Karisto, 1978) nauttii maailmalla sotaklassikkoteoksen asemaa. Kirjoittaja siirtyy nuorena merijalkaväen upseerina Vietnamiin vuonna 1965, kokee äärimmäisen uuvuttavan ilmaston, hermoja raastavan ja alati raaistuvan sodan sekä joutuu lopulta syytteeseen kahden siviilin teloituskäskystä. Caputo ei keskity sodanjohdon kritisointiin vaan analysoi itseään, omia motiivejaan ja sotaa itsessään. Toisaalta hän tunnustaa sodan äärimmäisen tuhoavan vaikutuksen, mutta myös taistelutilanteen huumaavuuden, jossa on jotain selittämätöntä ja päihdyttävää. Kirjan suurin arvo onkin tekijän tarkkanäköisyydessä ja analysointikyvyssä.

Juonen sisältö jakautuu kolmeen osaan kirjan tapaan; Sodan alkuvaiheet, pesti esikunnassa vihollisruumiiden laskijana sekä paluu takaisin komppaniaan täysin toisenlaiseen sotaan sekä lopulta syytteeseen kahden siviilin murhauttamisesta. Sisällöllisesti tarina kuvaa sodan hallitsemattomuutta ja kaaottista todellisuutta sekä tehtyjen uhrausten merkityksettömyyttä.

Caputon kirjan pohdiskelut eivät sovi yksittäisinä ja yksinkertaistettuina kommentteina roolihahmojen suihin eikä sellaisista nimistä kuin Brian Dennehy, Keith Carradine ja Brad Davis oikein saada mitään irti. Nimiroolissa Brad Davis toimii aloittelevana joukkueenjohtajana ja Brian Dennehy kokeneena ja isällisenä kersanttina. Oppipoika/mentori ‑tyyppinen hahmodynamiikka on perinteistä sotaklisettä ilman erityisempää merkitystä.

Filmatisointi ei varsinaisesti ole elokuva vaan kahden jakson pituinen minisarja. Minisarjan pituus on lähes 190 minuuttia, mutta tuotannosta on useita leikkausversioita mukaan lukien tv‑elokuva. Elokuvaversion juonen rytmitys on sama ja siihen on päätynyt noin puolet minisarjan materiaalista. Pidempi versio on ehyempi kokonaisuus tarinan ja päähahmonsa silmienavautumisen kannalta, mutta siinä näkyvät samassa suhteessa myös vanhojen televisiosarjojen heikkoudet.

Televisiotuotantojen vähäiset resurssit näkyvät lopputuloksessa ja monien vastaavien tapaan kuvaukset ovat tehty Kaliforniassa ja Meksikossa. Nykyajan asteikolla sisältö ei ole maininnanarvoista, mutta 80‑luvun alun televisioruuduille elokuvan keskiosa saattoi olla melko groteskia tavaraa. Tulikaste on kertakatsottava erikoisuus erityisesti Caputon kirjaan tutustuneille.