Tapani Maskula

The Osterman Weekend (Verinen viikonloppu, 1983)

Ohjaaja:

• Sam Peckinpah

elokuva arvostelu

Ohjaus: Sam Peckinpah

Viiden vuoden vaitiolonsa jälkeen amerikkalaisen väkivaltataiteen uudistaja ja seremoniamestari Sam Packinpah palasi vielä kameroiden taakse ohjatakseen viimeisen teatterielokuvansa. Tuolloin videokasetit olivat juuri rynnistäneet markkinoille ja niiden välityksellä yleisölle tyrkytettiin hänen tuotantoaan mauttomasti kopioivia tusinafilmejä. Vastavetona tympääntynyt ja viihdeteollisuuteen tyystin pettynyt Peckinpah sijoitti Verisessä viikonlopussa juuri videon keskeiseen asemaan siinä terrorisysteemissä, jonka alaisina ihmiset kylmän sodan jälkimainingeissa elivät.

Robert Ludlumin romaaniin perustuva Verinen viikonloppu on sikäli ongelmallinen elokuva, että sen tarkoitusperät ja kerrontamenetelmät karkaavat toisinaan vastakkaisiin suuntiin. Ohjaaja estää katsojan samaistumisen teoksensa koukuttavaan toimintaan todistelemalla useaan kertaan filmin kaikkien henkilöiden selkärangattomuuden. Heidän motiiveikseen ei tarjota helposti hyväksyttävää koston, ahneuden, velvollisuuden, moraalisen itsepäisyyden tai jalon tehtävän täyttämistä kuten Peckinpahin edeltäneissä filmeissä. Kukaan ei säästy joutumasta uhrin asemaan aukottomassa urkintaverkostossa.

Sinänsä hyytävän johdonmukaisessa tapahtumaketjussa Peckinpahin nautinnolliset hidastukset herättävät enemmän epäilyksiä kuin todistaisivat ohjaajan rujoa runollisuutta. Alleviivaukset vaikuttavat kovasti kaupallisilta kliseiltä ehkä siksi, ettei Peckinpah alun perinkään pitänyt käsikirjoituksesta. Lisäksi hän kuvasi sitä pahoin sairaana ja ajautui tuottajien kanssa sovittamattomaan välirikkoon kieltäydyttyään vaadituista leikkauksista. Vaikka poistetut kohtaukset on sittemmin liitetty filmistä julkaistuun dvd‑versioon, valmistumista varjostaneet riidat ja hankaluudet jättivät varmasti jälkensä lopputulokseen. Silti Verinen viikonloppu peilaa kiinnostavasti aikansa hermostuneisuutta sivutessaan järkyttävällä tavalla vallan väärinkäyttöä ja perusturvallisuuden heikentymistä. Rajoituksineenkin se lukeutuu tiukassa nihilismissään ohjaajan jännittävimpien teosten joukkoon.