Matti Erholtz

Nel gorgo del peccato (Eternal Song of Love, 1954)

Ohjaaja:

• Vittorio Cottafavi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Vittorio Cottafavi

Nel gorgo del peccato alkaa kuvilla pilvistä, lopussa selviää miksi. Kertojana toimii leskiäiti Margherita Valli, jonka hulttiopoika Alberto palaa kymmenen vuoden maailmalla seikkailun jälkeen takaisin kotiin, mukanaan rakastajattarensa Germaine. Rötöstelyn taakseen jättänyt Alberto on palannut kaidalle tielle ja hakee nyt innokkaasti tavallisia töitä, niitä myös huoltoasemalta löytäen. Mahdollisuus sosiaaliseen nousuun tarjoutuu, kun Alberton vanha tuttu Filippo tarjoaa hänelle työtä autokaupassaan. Alberto ottaa tarjouksen vastaan, koska pelkää muuten menettävänsä Germainen, jota nuhjuinen elämä Margheritan vaatimattomassa asunnossa ei miellytä. Myös huumeita autojen ohella kauppaavan Filippon perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin hankkiutua Albertosta kokonaan eroon ja voittaa takaisin Germaine, joka on hänen entinen rakastajattarensa.

"Synnin syövereissä" on sopivan räikeä nimi elokuvalle, joka Cottafavin mustavalkoisista ohjaustöistä on lähimpänä perinteistä melodraamaa. Lajityypin hallitseva mestari 50‑luvun Italiassa oli Raffaello Matarazzo, jonka suurten ja puhtaiden perustunteiden täyttämissä elokuvissa hyve aina lopulta voitti paheen, joskin vasta lukuisten kärsimysten ja vastoinkäymisten jälkeen. Nel gorgo del peccatokin päättyy hyveen voittoon, mutta katolisen kirkon elokuvakeskuksen (Centro cattolico cinematografico) arvostelija ei antanut sen hämätä itseään, vaan tavoitti Cottafavin pulpfiktion ytimen tarkkanäköisesti (jos puheet huonosta ohjauksesta sivuutetaan): "Kyseessä on synkin värein maalattu kioskikirjatarina. Elokuva on toteutettu harrastelijamaisesti, ohjattu huonosti, kerrottu puolisydämisesti. Kyynelehtivän tarinan sisältönä ovat törkyisät rakkaussuhteet ja väkivalta. Ainoastaan äidin moralistinen hahmo voisi sovittaa sen mikä ei ole sovitettavissa. Kun lisäksi elokuvassa on joitakin "vapaamielisiä" kohtauksia, emme voi suositella sen katsomista."

Nel gorgo del peccaton käsikirjoitus ei ole umpisurkea, muttei erityisen onnistunutkaan. Äidinrakkauden ja miehen ja naisen välisen rakkauden vastakkainasettelu ei ole kiinnostavaa ja loppuratkaisu on hätiköidyn oloinen ja psykologisesti epäuskottava. Cottafavi tekee parhaansa ja hyviä yksittäisiä kohtauksia elokuvassa riittää, mutta käsikirjoituksen pahimmille puutteille ei hänkään voi mitään. Katolisen arvostelijan kehuma, mustasukkaisesti poikansa ympärillä hiiviskelevä marttyyriäiti on enemmän karmiva kuin liikuttava, ja on vaikea olla ajattelematta, etteikö tämä olisi ohjaajan puolelta ihan tarkoituksellista (samaan hengenvetoon on todettava, että Elisa Ceganin näyttelijäsuoritus on sinänsä loistava). Alberton ja Germainen myrskyisän suhteen kuvauksessa sen sijaan on sitä vakuuttavuutta, joka äidin kuvauksesta puuttuu.

Elokuvan alussa Alberton ja Germainen suhde näyttäytyy tyystin lihallisena ("Sänky on ainoa asia tässä asunnossa, joka toimii", on yksi Germainen vuorosanoista.) Näyttelijäkaartin saksalaisvahvistus Margot Hielscher on jokseenkin täydellinen "gangster moll" ja huokuu niin suurta aistillisuutta, että italialaisen sensuurin oli hieman puututtava hänen näyttelijäsuoritukseensa. Vähitellen katsojalle paljastuu, että pariskuntaa pitää yhdessä jokin muukin kuin fyysisten tarpeiden tyydytys. En spoilaa sitä mikä tämä jokin on, mutta sanottakoon, että se on Germainen mielestä ihme ja on auttanut molempia muuttumaan paremmaksi ihmiseksi.

Täydellinen Cottafavi-hetki koetaan puolivälin majakkakohtauksessa. Alberto ja Germaine ovat lähteneet ajalulle Filippon heille lahjoittamalla uudella autolla ja pysähtyvät majakan lähelle rannalle katselemaan merta. Majakan valokeilan pyyhkiessä välillä heidän kasvojaan eron partaalle ajautuneet rakastavaiset löytävät taas yhteisen sävelen. Cottafavin kamerakatse pyrkii aina löytämään sen kulman, josta henkilöhahmot näyttäytyvät sub specie aeternitatis, ja tässä kohtauksessa se on onnistunut poikkeuksellisen kauniisti.

Lopuksi täytyy kehaista elokuvan musiikkia. Kuuluisan kapellimestarin Claudio Abbadon veli Marcello Abbado on säveltänyt Nel gorgo del peccatoon kiinnostavan ja korkeatasoisen soundtrackin, ja käy yksityiskohtaisesti läpi musiikkiaan dvd‑julkaisuun sisältyvässä haastattelussa.