Tapani Maskula

New Nightmare (Painajainen Elm Streetillä 7 – uusi painajainen, 1994)

Ohjaaja:

• Wes Craven

elokuva arvostelu

Ohjaus: Wes Craven

Joskus tulee tuumineeksi mitä verisiä kauhufilmejä tehtailevat miekkoset itse ajattelevat teelmyksistään ja pystyvätkö he niistä tienatuilla rahoilla karkottamaan painajaiset omista unistaan. Eivät pysty, vastaa alan kiistaton asiantuntija Wes Craven vilauttaessaan sisäpiirissään vellovia sieluntuskia. Skeptinen katsoja ei tietenkään ota hänen tunnustuksiaan todesta vaan epäilee alusta lähtien teinikauhuvelhon kokeilevan uusia konsteja kassansa kartuttamiseksi.

Nimestään huolimatta tällä teoksella ei ole juonellista yhteyttä varsinaiseen Elm Street ‑sarjaan vaan se kertoo kyseisten halpahallituotteiden tekijöistä. Heather Langenkamp, Robert Englund, John Saxon, Wes Craven ja monet muut niiden valmistukseen osallistuneet henkilöt näyttelevät itseään filmissä, joka ironisesti osoittaa miten häiriintyneitä kauhubisnekseen erikoistuneet hanslankarit voivat olla. Rauhalliseen kotielämään vetäytynyt Heather saa houkuttelevan tarjouksen esiintyä vielä yhdessä Cravenin ideoimassa Elm Street ‑säikyttelyssä. Maanjäristyksen, puhelinterroristin ja pikkupoikansa epätavallisen käyttäytymisen luomista uhkaavista enteistä huolimatta hän suostuu tapaamaan sarjan tuottajia. Pian veitsenteräviä sormiaan ojenteleva Freddy Kruger ryhtyy vainoamaan filmitähteä ja hänen perheensä hajoaa kohtalokkaan onnettomuuden seurauksena.

Vaikka filmi pursuaa kauhufriikkien palvomia kliseitä, Craven ei ihaile niitä rikkeettömästi. Päinvastoin hän varoittaa lankeamasta loveen laskelmoivien liikemiesten junailemassa mediasirkuksessa. Craven potee ilmeisen huonoa omatuntoa 90‑luvun matalaotsaisten kauhufilmiohjaajien katraassa. Uusi painajainen asettaa hänen kaupallisesti menestyneimmän oivalluksensa lähempään läpivalaisuun. Idean puolustelu on sinänsä kiintoisa katkelma aikoinaan kukoistaneen lajityypin omaehtoista historiaa.