Jari Mustonen

The Outlaw Josey Wales (Lainsuojaton, 1976)

Ohjaaja:

• Clint Eastwood

elokuva arvostelu

Clint Eastwoodin westernissä villi länsi hylkää vanhat sankarinsa uudistautuakseen.

Villi länsi, tuo myyttinen paikka, jossa hallitsi ihmisten välinen oikeudenmukaisuus ja kunnia, pureutui mieliin viime vuosisadalla erityisesti elokuvataiteessa. Mielikuvia karjapaimenista, intiaaneista, villin lännen kaupungeista ja laajoista tasangoista loivat John Waynen kaltaisten karikatyyrien tähdittämät usein moraaliselta asemoinniltaan mustavalkoiset elokuvat. Vuosikymmenten kuluessa westerneihin alkoi pesiytyä yhä selkeämmin myös sen likainen pesemätön puoli. Hollywoodia koetelleen suuren murroksen jälkeen niin sanottu revisionistinen lännenelokuva koki huippunsa. Clint Eastwoodin työstämä The Outlaw Josey Wales on lähes tyylipuhdas tämän lajityypin taidonnäyte.

Elokuvan kuvausten alkupuolta hallitsivat voimakkaat henkilökohtaiset ristiriidat, jotka liittyivät alkuperäisen ohjaaja Philip Kaufmanin ja hänelle potkut antaneen Eastwoodin henkilökemiaan. Eastwood sai projektin ohjat haltuunsa ja kertoi tarinan Josey Wales ‑nimisestä miehestä, joka elokuvan alussa menettää kaiken ja ajautuu mukaan Yhdysvaltojen sisällissotaan. Sota jättää mieheen jälkensä. Hän ajautuu lain väärälle puolelle. Loppuajan tämä henkipatto pyrkii karkuun takaa-ajajilta saaden vierelleen satunnaisia matkakumppaneita.

40–50‑lukujen klassisen westernin ja sitä seuranneen oopperamaisen italowesternin sijaan ei pakomatka pyri tällä kertaa kerronnallisesti kohti eeppistä kaksintaistelua, vaikka taistelu vääjäämättä läheneekin sankaria. Sitä ennen Josey Wales ratsastaa kohti Texasia halki vanhenevan yhteiskuntajärjestyksen, joka pala palalta katoaa ja sitä kautta syntyy uudestaan. Saalistajiensa lisäksi mies pyrkii irtautumaan menneisyyden kahleista, mikä muuttaa hänet kuvaksi vanhasta, kuolevasta lännestä.

Ennen kuin sankarimme löytää päämääränsä, kohtaa hän matkallaan monenlaisia ihmisiä toteuttamassa omia kohtaloitaan. Kaikki tämä tapahtuu paikoin upeissa luonnonmaisemissa. Niiden aidon tunnun tallensi filmille loistelias kuvaaja Bruce Surtees. Muiden revisionististen lännenelokuvien, kuten Robert Altmanin McCabe & Mrs. Millerin (1971) ja Michael Ciminon suotta parjatun Heaven's Gaten (1980) tavoin, löytyy Josey Walesin tarinan ydin, kun jättää termistä "villi länsi" pois termin etuosan. Jäljelle jää komea tunne luonnon – "lännen" – laajuudesta, jota ihmiset kansoittavat. Paetessaan lännen sosiaalisia yhteisöjä, jotka näkevät Josey Walesin lainsuojattomana, jatkaa hän taivaltaan kohti viimeisiä syrjäseutuja.

Villin lännen ollessa populaarikulttuurin ylläpitämä myyttinen ajatus, pyrki 70‑luvun lännenelokuva osittain jälleenrakentamaan mielikuvaa siitä millainen länsi saattoi oikeasti olla. Vaikka The Outlaw Josey Waleskin alkaa varsin raflaavasti ja sisältää texwillermäisen lännenkliseen aina osuvista hyviksistä, paljastuu elokuvan edetessä yhä syvempi tulkinta toisenlaisesta lännestä, jossa ihmisen selkärangan muodostaa kirkkaan moraalin sijaan enemmänkin kohtalon kulku. Ilman sergioleonemaista teatraalisuuttakin lukeutuu Josey Walesin tarinan päätepiste genrensä tunteikkaampiin.

Eastwood halusi elokuvallaan ottaa myös kantaa Vietnamin sotaa vastaan. Osittain siksi tarina sisältää inhimillisen kosketuksen etniseen erilaisuuteen sankarin matkakumppaneiden muodostuessa lännenmiesten alistamista "punanahoista". Tällä saralla katsojien käsiin jää hyvin humaani kuvaus inhimillisyydestä, jota sävyttävät monet muissa lännenelokuvissa harvemmin nähdyt historialliset rekonstruktiot, kuten kohtaaminen jokilautalla.