Mikko Koivisto

The End of the World and the Cat's Disappearance (2014)

Ohjaaja:

• Michihiro Takeuchi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Michihiro Takeuchi

Tokio on autioitunut vuonna 2011 sattuneen mystisen onnettomuuden (lue: Fukushima) johdosta. Nuorempien sukupolvien edustajat kärsivät pienimuotoisista mutaatioista, kuten kissanhännästä ynnä muista ylimääräisistä ruumiinosista. Koko maan ruokavarastot ovat samalla saastuneet, minkä johdosta kaikki syövät kissanruokaa, jota puolestaan on tarjolla ylettömät määrät kissojen kadottua maan kamaralta. Maapalloa kohti matkaava asteroidi on päättämässä lopunkin maanpäällisen elämän piakkoin, joskin muutama onnekas on saanut uuden asuinpaikan Jupiteriin perustetusta siirtokunnasta.

Japanilaisen idolimaailman älyvapauteen suhteutettuna The End of the World and the Cat's Disappearance ei ole kovin omituinen projekti. Yleisörahoituksella valmistunut elokuva on universumin suloisimpiin otuksiin lukeutuvan Izukonekon (oikealta nimeltään Mari Mizukita) oma elokuva, joka perustuu hänestä kertovaan fiktiiviseen sarjakuvaan. Kissoja, animea ja cosplayta rakastava laulava idoli teki soolodebyyttinsä vuonna 2011 ja perusti kaksihenkisen idoliryhmän Pla2me viime vuonna BiS:n (Idol Is Dead, 2012) entisen jäsenen Saki Kamiyan kanssa. The End of the World and the Cat's Disappearance valmistui niiden välissä Izukonekon soolouran jäähyväisinä.

Izukoneko esittää elokuvassa kissanhännällä varustettua koulutyttö Itsukoa, joka koulunkäynnin ja maailmanlopun odottamisen ohella laulaa ja tarinoi nettikameran edessä. Ruutu täyttyy tosielämän suosittujen nettistreamien tapaan seuraajien kommenteista, joista osa ei kuitenkaan vaikuta olevan maan päältä peräisin. Televisiossa uutisoidaan samaan aikaan näköhavainnoista Itsukoa muistuttavasta legendaarisesta kissatytöstä Tokion radioaktiivisessa betoniviidakossa, jonne kenelläkään elävällä ei tulisi olla asiaa. Mistä on kyse ja onko Itsukolle varattu oma roolinsa lähenevässä maailmanlopussa?

Izukonekon suosio perustuu enemmän hänen animehenkisiin idoliakteihin ja kissamaisuuksiin kuin lauluääneen. Tämä tekee Izukonekosta monia näyttelijä‑ ja laulajapohjaisia kilpailijoitaan puhtaamman idolin, sillä Izukonekon tapauksessa kaikki muu on toissijaista hänen olemuksensa rinnalla. Samaa voi sanoa The End of the World and the Cat's Disappearancesta. Länsimaiseen ajattelumalliin kummankaan viehätystä voisi olla vaikea sovittaa.

Ylihalattavan Izukonekon ohella elokuvan parasta antia on miellyttävän näköinen visuaalinen ulkoasu. Värikäs ja unenomainen elokuva ei kärsi monia pienen budjetin japanilaiselokuvia vaivaavista digitaalitaudeista. Elokuvan sivurooleissa nähdään lisäksi peräti 14 muuta idolia, joten kuvallisesti ei ole valittamisen aihetta. Konserttitaltiointien maailmasta (mm. Shinsei Kamattechan) ponnistava ohjaaja Michihiro Takeuchi ei kuitenkaan saa elokuvaan kovin paljoa puhtia, eikä edes sen ääniraita tahdo lähteä lentoon odotetulla tavalla, ellei sitten ole Izukonekon musiikin suuri ystävä. Tyttärelleen lauluja kirjoittavan mykän isän roolissa nähtävä pink-ohjaaja / laatukäsikirjoittaja Shinji Imaoka on pieni mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta ei juurikaan vaikuta elokuvan laatuun tavalla tai toisella.

The End of the World and the Cat's Disappearance ei ole varsinaisesti huono elokuva, mutta energisemmällä otteella elokuvassa olisi ollut potentiaalia paljon parempaankin.