Paavo Ihalainen

The Guest (2014)

Ohjaaja:

• Adam Wingard

elokuva arvostelu

Ohjaus: Adam Wingard

Käsikirjoittaja-ohjaajapari Simon Barrett ja Adam Wingard ovat kovassa nousussa lupaavan (vaikka hieman puolivillaisen) esikoisensa You're Next (2011) jälkimainingeissa. Suursuosioon miehet eivät ole kuitenkaan nousseet, sillä uutuuselokuva The Guest on toistaiseksi jäänyt täysin vaille suomalaista levitystä. Syytä olisi ollut. Onneksi tämän on havainnut myös Night Visions, joka antoi Barrettiin ja Wingardiin kohdistuneet odotukset lunastavalle elokuvalle avajaiselokuvan paikan Maximum Halloween 2014 ‑festivaalilla.

Syrjäiselle Petersonin maatilalle ilmestyy kutsumaton vieras, David (Dan Stevens), joka väittää olleensa Afganistanin sodassa menehtyneen Caleb-pojan paras armeijakaveri. David on paikalla esittääkseen osanottonsa. Koska hänellä ei ole yösijaa, antavat Petersonin äiti ja isä (Sheila Kelley ja Leland Orser) hänen jäädä asumaan toviksi ja auttamaan perhettä näiden askareissa.

Teini-ikäisten lasten, etenkin Annan (Maika Monroe) on hankala suhtautua tulokkaaseen ja tämän suihkunraikkaisiin vatsalihaksiin. Davidilla on selvästi väkivaltainen puolensa, mistä kielii äärimmäinen tapa, jolla hän kostaa Luke-pojan (Brendan Meyer) koulukiusaajille. Samaan aikaan Davidin todellisen taustan tunteva Majuri Carver (Lance Reddick) saa vihiä tämän oleskelupaikasta ja rientää paikalle estämään siviiliuhrien kasautumisen.

Retrohenkinen trilleri lainailee liberaalisti aineksia eri kulttielokuvista, mutta keittää niistä kasaan omanlaistaan hurmehupia. Tekijäpari ei itsekään halua ottaa trilleriään liian vakavasti, joten musta huumori kukkii alituiseen läpi jopa selviytymiskauhua muistuttavien hetkien. Alkupuoli muistuttaa Killer Joe'ta (2011), loppupuoli The Hitcheriä (1986). Mausteena on viittauksia myös kauhuklassikkoihin, kuten Hohtoon (1980), Carrieen (1976) ja Halloweeniin (1978).

John Carpenterin elokuvat ovatkin selkeästi Barrettin ja Wingardin selkein oppimateriaali. Ohjaajamestarin vaikutus näkyy The Guestin sijoittamisesta pellon laidan muusta maailmasta eristäytyneeseen americanaan aina ääniraitaan asti. Steve Mooren syntikkascoren lisäksi The Guestin ääniraidalla kuullaan menneiden vuosikymmenien goottirockbändejä, kuten Love and Rockets, Clan of Xymox ja The Sisters of Mercy. Onpa mukana myös Annien överin haikea diskoballadi "Antonio".

The Guestin ei voi sanoa olevan kovinkaan syvällinen, mutta genre-elokuvana se on täydellisen viihdyttävä. Jännityksen panoksia ladataan sopivasti kovemmiksi koko keston ajan, ja henkilöhahmot tuntuvat luontevilta, vaikka ovatkin pääasiassa yhden piirteen omaavia karikatyyrejä. Etenkin ylimielisen kylmäävä Dan Stevens pääpahiksena sekä Maika Monroe hankalaa murrosikää kokevana, mutta samalla muita nokkelampana Annana tekevät erinomaiset roolisuoritukset. Myös festivaalilla nähdyssä It Followsissa (2014) nähty Monroe vaikuttaa olevan kovaa vauhtia tulossa uuden ajan entistä vahvemmaksi ja neuvokkaammaksi scream queeniksi.