Tapani Maskula

Lady for a Day (Päivä ylhäisönaisena, 1933)

Ohjaaja:

• Frank Capra

elokuva arvostelu

Ohjaus: Frank Capra

Amerikkalaisen ohjaajaklassikon Frank Capran elokuvissa on aina lapsenomaista uskoa tulevaisuuteen ja sinisilmäistä optimismia kaiken kääntymisestä parhain päin. Hänen tynnyrifilosofiansa kukoisti ankealla 1930‑luvulla, jolloin presidentti Roosevelt tarvitsi myös Hollywoodin tukea New Deal ‑ohjelmalleen. Toisen maailmansodan jälkeen Capran aatteet kärsivät haaksirikon ja hänen teoksiinsa ilmaantuivat kyynisemmät juonteet.

Joku viisas on sanonut, että köyhyys ja tyhmyys ovat ainoat asiat, joita kukaan ei kykene itsestään kätkemään. Päivä ylhäisönaisena kertoo moista huijausta yrittävistä ihmisistä.

Siinä kerjäläiseukko Omena-Annie (May Robson) teeskentelee hienostorouvaa peittääkseen Euroopasta vierailulle saapuvalta tyttäreltään, tämän aristokraattiselta sulhaselta ja sukujuuristaan ylpeältä espanjalaiskreiviltä oman surkean sosiaalisen mitättömyytensä. Capra loihtii siis eskapistista höttöä, mutta ei vakavissaan väitä meikin tai vaatteiden paikkaavan kenenkään sivistystä.

Komedian tarkoituksena oli kohentaa suuren talouslaman musertamaa ihmisarvoa ja tähdentää kansalaisten vastuuta toisistaan. Köyhyyden se osoittaa toki häpeäksi, mutta vain demokratian toimimattomuuden takia. Ihmisiä ei saisi vapaassa järjestelmässä sijoittaa erilaisiin etuluokkiin varallisuuden tai tittelien perusteella.

Filmi vuorottelee kitkerästä ironiasta tunteelliseen paatokseen valaistessaan nykykriisillekin tuttua tilannetta, jossa työttömät työnnetään nukkumaan kaduille ja kabinettien korkeat viskaalit kovistelevat lupaustensa kariutumisesta määrärahoja vailla vikisevää alempaa virkamiehistöä. Vaikka demokratian omatuntoon ja oikeamielisyyteen liikaa luottanut Capra oli kaunopuheinen populisti, niin hänen kritiikkinsä kumpuaa realistisista lähtökohdista. Ikävä vain, ettei todellisessa elämässä ihmisille koskaan käy yhtä onnekkaasti kuin Capran elokuvissa. Sittemmin hän palasi samaan aiheeseen huomattavasti puisevimmissa merkeissä viimeisessä ohjaustyössään Taskullinen ihmeitä (Pocketful of Miracles, 1961), jossa Omena-Annien roolissa diivaili Bette Davis.