Tapani Maskula

The Wooden Man's Bride (Puumiehen morsian, 1994)

Ohjaaja:

• Huang Jianxin

elokuva arvostelu

Ohjaus: Huang Jianxin

Puumiehen morsian lukeutui taiwanilaisten tuottajien ensimmäisiin maihinnousuihin manner-Kiinan aikaisemmin ilmatiiviiksi suljetuille elokuvamarkkinoille. Vaikka filmin pohjana oleva pienoisromaani sijoittuu 1920‑luvulle, sen historialliset tunnusmerkit piilotettiin varmuuden vuoksi huolellisesti. Yhteistyön tarkoituksena oli korostaa aatteista riippumattomia, ajattomia kansanperinteitä vailla poliittisia johtopäätöksiä.

Filmi kertoo morsiameksi myydystä tytöstä (Wang Lan), jonka rosvojoukko ryöstää erämaan halki taivaltavasta karavaanista. Nopsa renkipoika (Chang Shih) pelastaa kaunokaisen konnien kynsistä ja perhevelkojen sitoma neito päätyy rikkaan talon miniäksi suostuttuaan henkensä heittäneen sulhasen sijasta puunuken vaimoksi. Uskollisuus pölkkyä kohtaan muuttuu pakkosiveyden kahleeksi, jonka murtamisesta seuraa julma rangaistus.

Sadunomaisuudestaan huolimatta pekingiläisen Huang Jianxinin ohjaustyössä näkyvät länsimaiset vaikutteet voimakkaampina kuin samaan ns. viidenteen sukupolveen kuuluvien Zhang Yimoun, Tian Zhuangzhuangin ja Chen Kaigen elokuvissa. Viitteet erityisesti amerikkalaisiin westerneihin ovat niin ilmeisiä, ettei mistään sattumasta kannata puhua.

Filmin miljöönä on syrjäinen maaseudun kolkka, jossa vielä vaalitaan feodaalisen järjestelmän lakeja. Niiden mukaan kukaan ei tohdi epäillä ylempiään tai vahvempiaan, kun päsmärit määräävät kumoamattomia tuomioitaan ja polkevat naisen oikeuksia. Asetelma houkuttelee ideologisiin tulkintoihin, sillä vääryyksiä vastaan nousevaa renkiä ihannoidaan ahkerana työmiehenä ja tilan mahtavaan emäntään (Wang Youmei) keskitetään vallankäytön kaikki kielteiset piirteet.

Luultavasti Kiinasta löytyy tänäänkin loukkoja ja laitoksia, joiden hierarkiassa nöyryytetään ihmisiä yhä alkeellisin menetelmin. Moraalisena opetuksena alkava teos kasvattaa vähitellen kriittisiä äänenpainojaan ja päätyy lopulta avoimeen kapinajulistukseen. Puumiehen morsiamessa on enemmän eroottisia ja väkivaltaisia vertauksia kuin 90‑luvun alun sensuurin lamauttamissa kiinalaisfilmeissä yleensä. Huang sommittelee niistä silloista yleisöä häkellyttäneitä kohtauksia, mutta kokonaisuutena hänen ilmaisunsa kärsii lievästä tasapainottomuudesta. Hurjien leimahdusten välissä juoni polkee paikoillaan ja henkilöiden luonteet ohenevat yksioikoisiksi.