Tapani Maskula

Love & Money (Rahan voima, 1981)

Ohjaaja:

• James Toback

elokuva arvostelu

Ohjaus: James Toback

Nykyisin dokumenteistaan tunnetulla James Tobackilla oli 1980‑luvulla lyhyt etsikkoaikansa näytelmäfilmien ohjaajana, mutta eurooppalaisen eksistentialismin risteyttäminen viihteen vakiomuotteihin ei ottanut tuulta siipiensä alle. Debyyttiteos Murhan sävel (The Fingers, 1977) oli erikoinen rikosfilmi konserttipianistin urasta haaveilevasta pikkukonnasta, joka muistetaan Harvey Keitelin vahvasta roolisuorituksesta. Hänen skitsofreeninen tulkintansa gangsteri-isän armottomana, Bachia soittavana velkojen perijänä on dostojevskilainen sukellus mielen koukeroiseen labyrinttiin.

Tobackin toinen ohjaustyö Rahan voima sisältää mielipuolisen intohimotarinan. Sen keskiössä ovat arkirutiiniin kyllästynyt pankkivirkailija (Ray Sharkey), rikas hopeakeisari (Klaus Kinski inhottavimmillaan) ja jälkimmäisen rietas vaimo (Ornella Muti kauneimmillaan). Sekavat tapahtumat heittävät filmin henkilöt kuvitteelliseen banaanivaltioon Costa Salvaan, jossa vallankumousta johtava tuore presidentti aikoo kansallistaa amerikkalaisten omistamat kaivokset.

Absurdille tyylilleen uskollisena ohjaaja ei keitä aineksista kokoon poliittista julistusta köyhien kehitysmaiden riistosta vaan käyttää latinalaisamerikkalaista vapaustaistelua kulissina kolmiodraaman kärjistyksille. Toback lataa kohtauksiinsa ällistyttävää imua antaessaan niiden kehkeytyä vihjailevan vuoropuhelun ja odottamattomien päähänpistojen varassa. Siten yksittäiset tapahtumat vaikuttavat täysin irrationaalisilta kehnoon juonirunkoon liimattuina ja herättävät lähinnä vain uteliaisuutta.

Rahan voima on tehty sen verran kieli poskella, ettei filmiä voi missään vaiheessa niellä ihan vakavasti. Kiusoittelevan moraalittomana ja itseriittoisena se ei piittaa tippaakaan tekopyhien kaunosielujen tunteista kuumentaessaan ahneuden riivaamat ihmissuhteensa jatkuvaan kiehumispisteeseen. Rahan voima on mainio esimerkki hyvästä huonosta elokuvasta, jota pitää katsella enemmän filmihulluuden häkellyttävänä purskahduksena (sivuroolissa nähdään veteraaniohjaaja King Vidor seniilinä isoisänä!) kuin realistisen todellisuuden heijastuksena.