Tapani Maskula

Monkey Shines (Vihan lähettiläs, 1988)

Ohjaaja:

• George A. Romero

elokuva arvostelu

Ohjaus: George A. Romero

Tämän elokuvan yhteydessä en halua kirjoittaa halaistua sanaa Romeron maineikkaista zombie-filmeistä, sillä niiden herättämien ennakko-odotusten varassa monet kauhufilmien ystävät kokevat Vihan lähettilään melkoisena pettymyksenä. Tarkemmin ohjaajan tuotantoon perehtyneet toki tietävät hänen kiinnostuksensa myös psykologisiin jännitystarinoihin. Minusta Romeron aliarvostetuin teos on edelleenkin Noita (Hungry Wives, 1972) ja Vihan lähettiläs painii täsmälleen samassa sarjassa. Molemmat ovat yksilödraamoja vailla mainittavia kauhuelementtejä. Ne tutkivat kiinnostavasti, miten turhautunut ihminen etsii alitajuista purkautumistietä aggressioilleen vapautuakseen sosiaalisen syrjinnän raskaasta taakasta.

Vihan lähettilään päähenkilön Allanin (Jason Beghe) kohtalo ratkeaa jo alkutekstien taustalla. Reippaasta urheilijanuorukaisesta tulee pyörätuolin halvaantunut vanki, joka menettää entisen elämänsä kaikki kiintopisteet yhdessä silmänräpäyksessä. Hänen eläinkokeita suorittava ystävänsä Geoffrey (John Pankow) koettaa helpottaa hankalan potilaan olotilaa lahjoittamalla hänelle apulaiseksi poikkeuksellisen älykkääksi testatun apinan Ellan. Huumattu otus kiintyy uuteen isäntäänsä, joka puolestaan kykenee ajatuksensiirron välityksellä liikkumaan apinan hahmossa ja kumoamaan täysin syyttömien ihmisten niskoille katkeruutensa ruokkiman kiukun.

Vihan lähettiläs on sangen monitahoinen ja kunnianhimoinen viritelmä, joka ei peruslinjoiltaan noudata hollywoodilaisten vammaisfilmien vakiolässytyksiä. Siksi sen sortuminen muutamiin kaupallisesti "miellyttäviin" kompromisseihin harmittaa kriittistä katsojaa tavallista enemmän. Hyväkin ohjaaja voi sotkea pahasti elokuvansa loogisuuden parilla väärällä ratkaisulla. Myöhemmin Romero on jatkanut Vihan lähettilään linjaa ankarammin elokuvissa Pimeä puoli (The Dark Half, 1993) ja Bruiser (2000), vaikka niiden kaikkien kassatulot ovat jääneet tappiollisiksi.