Paavo Ihalainen

Død snø 2 (Dead Snow 2: Red vs. Dead, 2014)

Ohjaaja:

• Tommy Wirkola

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tommy Wirkola

Vuoden 2009 Dead Snow tarjosi ihan kelvollista norjalaista splatterhupia. Tosin siihen asti päästäkseen tuli kahlata läpi puolet kestosta ärsyttävien ja kliseisten henkilöhahmojen leireilyä. Ei ihme, ettei moni muistele elokuvaa erityisellä lämmöllä. Selkein esikuva ensimmäiselle osalle oli leirikauhun kulmakivi The Evil Dead (1981), joten vähemmän yllättäen jatko‑osa ottaa mallia Evil Dead 2:sta (1987). Tällä kertaa siis asetelmaa on turha pedata sen pidemmin vaan koko Død snø 2:n kesto on varattu splatterhuumorilla hassutteluun.

Død snø 2 jatkuu siitä, mihin ensimmäinen päättyi. Paljastuu, etteivät komendantti Herzogin (Ørjan Gamst) johtamat zombit olleetkaan niin kullan perään vaan hautovat veristä kostoa norjalaiselle vuoristokylälle. Edellisestä natsizombien ylösnousemuksesta ainoana elossa selvinnyt Martin (Vegar Hoel) pyrkii estämään elävien kuolleiden suorittaman massamurhan parhaansa mukaan. Ulkomaailmasta ei tässä ole apua, sillä häntä pidetään sarjamurhaajana. Apuun rientää vain amerikkalainen zombipartio, joka tosiasiassa koostuu kolmesta yli‑innokkaasta nörtistä.

Hollywoodista elokuvansa Hansel & Gretel: Witch Hunters (2013) floppaamisen jälkeen takaisin Norjaan palannut Tommy Wirkola on selvästi oppinut amerikanvalloituksestaan monia niksejä koomisesta ajoituksesta sekä etenkin kohtausten asettelemisesta. Hän on saanut Død snø 2:n näyttämään paljon isommalta kuin se budjettinsa puolesta on. Kuten jo elokuvan alaotsikko vihjaa, lopulta natsizombit saavat kohdata vanhat sota-ajan verivihollisensa.

Zombieiden natsiudesta (tai natsien zombiudesta) saadaan tällä kertaa enemmän irti, sillä budjetti on venynyt toisen maailmansodan aikaiseen kalustoon moottoripyöristä tankkiin. Død snø 2:n parhaimmat vitsit revitään häikäilemättömästä natsitoiminnasta, joka suoritetaan groteskin zombifiltterin lävitse. Esimerkiksi tankkiin saadaan bensaa repimällä sivustakatsojalta paksusuoli irti ja imemällä sen kautta turistibussista löpöt.

Wirkola käsikirjoittajineen on siis edelleen sopivan ilkeä. Elokuvan mittaan surmataan ja räjäytetään ilmaan säälittä heikkoja, pyörätuolipotilaita ja naisia lastenvaunuineen. Ilmeisesti Død snø 2 halutaan myös linkittää norjalaiseen maalaiselokuvaperinteeseen, sillä yllättävän paljon seurataan pikkukylän poliisin surkuhupaisia pyrkimyksiä yrittää ratkoa zombien massamurha vierittämällä kaikki Martinin niskoille. Død snø 2:n heikoimmat lenkit ovat kuitenkin amerikkalaislevittäjiä hurmaamaan mukaan otetut melko päälleliimatut jenkit. Geek creditiä haetaan söpöillä nörttitytöillä ja Apatow-komedioista tutulla Martin Starrilla.

Silti Død snø 2:sta jää pääasiassa hyvä mieli. Se onnistuu saamaan puhtia jo loppuunkalutuilta tuntuneisiin zombipiloihin. Esimerkiksi zombinatsikäsi ei ole pelkää halpaa Evil Dead 2 ‑apinointia, vaan vitsin lisäksi oma juonielementtinsä. Erityiskiitoksen ansaitsee hulvaton loppukohtaus, joka kääntää pöydät täysin ympäri suhtautumisessa elokuvan päähenkilön mielenterveyteen.