Paavo Ihalainen

Vaaran merkki (The Sign of Danger, 1978)

Ohjaaja:

• Pirjo Honkasalo
• Pekka Lehto

elokuva arvostelu

Ohjaus: Pirjo Honkasalo, Pekka Lehto

Nuoret dokumentaristit Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto soluttautuivat ruotsalaisina uusnatseina Siitoimen Naantalin kotiin kuvaamaan tämän järjestön toimintaa. Elokuvan nimen mukaisesti dokumentaristit etsivät merkkejä siitä, että väkivaltainen natsiaate olisi uudessa nousussa. Mutta kovinkaan organisoidusta toiminnasta ei ollut kyse, natsit kun viettivät elokuvassa aikaa kuin kesämökillä, saunoen ja juoden. Välillä käydään vähän ampumassa metsässä, niin koomisen kömpelösti, ettei monelle kyllä tule mieleen, että natsivallankumous olisi oikeasti käsillä.

Hienoimmassa kohtauksessa naantalilainen puutaloidylli havahtuu normaalin uneliaasta kesäpäivästä natsimarssin säveliin. Siitoin kumppaneineen tekee alle kymmenen miehen kanssa marssin täydessä sotilaspuvussa läpi hiekkatien samalla vakavuudella kuin kyseessä olisi Pariisiin marssiva natsikolonna.

Ikimuistoinen on myös saunahetki Siitoimen ja tämän natsikumppanien kanssa. Natsit siegheilaavat joka kerta niin heittäessään löylyä kuin ennen jäähyllä veteen pulahtamistaankin. Vesi on kuitenkin kylmää ja tulee kova tungos laiturin rapuille takaisin löylyyn kiiruhtaessa. Sitten lauletaan natsien juomalauluja kunnolla nuotin vierestä. Tämän jälkeen Siitoimen aluekomentaja tekee ennustuksen tulevaisuudesta, ja ennustaa täysin oikein Berliinin muurin murenemisen runsaan kymmenen vuoden päästä kuvaushetken tulevaisuudessa.

70‑luvun aatteelliselle suomalaiselokuvalle tyypillisesti täytyy myös Lehdon ja Honkasalon alleviivata, mitä mieltä asioista pitää oikeasti olla. Lopussa näytetään mustavalkoisia valokuvia keskitysleirien uhreista ja käydään läpi Siitoimen vankilaan joutumisen yksityiskohtia. Natsijoukko oli käynyt räjäyttämässä kommunistien Tiedonantaja-lehden toimituksen, ja Siitoin tuomittiin viideksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen. Syynä tuomioon oli myös Pariisin rauhansopimuksessa kielletyn järjestön perustaminen.

On hieman sääli, että Vaaran merkki jäi niin lyhyeksi elokuvaksi, sillä kärsivällisyydellä ainesta täyspitkään dokumenttiinkin oltaisiin varmasti saatu. Tosin Honkasalon omat hermot pettivät siinä vaiheessa, kun Siitoin saapui kertomaan hänelle enneunesta, jossa molemmat ratsastivat valkoisella hevosella liekehtivällä kirkon alttarilla. Lienee siis ymmärrettävää että ohjaajapari häipyi kuvioista niinkin äkkiä.