Paavo Ihalainen

Sieg Heil Suomi (Sieg Heil Finland, 1994)

Ohjaaja:

• Nina Stenros

elokuva arvostelu

Ohjaus: Nina Stenros

Viitisentoista vuotta Vaaran merkin jälkeen Siitoin koetti järjestäytyä muiden suomalaisten uusnatsien kanssa uuden "parlamentaarisen" puolueen, Kansallisen rintaman, perustamiseksi. Nina Stenrosin dokumentti seuraa pääasiassa näiden johtajaksi halajavaa Väinö Kuismaa. Tuo mies muistuttaa lähinnä juuri sitä liikunnan-, autokoulun‑ tai henkilökunnan koulutuspäivän opettajaa, jota olet aina inhonnut. Kuisma kertoo pettyneensä elämään, yhteiskunnan korruptioon ja yksipuoliseen mediaan.

Elokuvassa nähtävät natsit vaikuttavat lähinnä möliseviltä idiooteilta. Tukeva skini lausuu jokaisen repliikkinsä kuin kesäteatterin Shakespeare-harrastaja kädellään ilmaa huitoen. Eräs tukevasti juovuksissa tai piripäissään oleva, tai muuten vain psykoottinen pälvikaljumies julistaa olevansa Siitoimen alamainen. Samalla hän tuijottaa intensiivisesti kameraan hikikarpalot otsallaan. "Johtaja! Johtaja! Kuuntele!" hän räkyttää Siitoimelle. Jopa Siitoin tuntuu olevan hieman häpeissään, että joutuu olemaan näiden ääliöiden keskuudessa.

Elokuva menettää kiinnostavuuttaan aina kun Siitoin ei ole kuvassa tai välittömästi läsnä. Kuisma jakelee lentolehtisiään Siitoimen oppien mukaan kadulla Alkon edessä, mutta ihmiset suhtautuvat häneen ymmärrettävän vihamielisesti. Baarijonolle jakaessaan hänen lappujaan läpsitään käsistä, sytytetään tuleen ja revitään Kuisman kasvojen edessä.

Kuisma pitää itseään syvällisenä ja viisaana ajattelijana. Tätä ilmaistakseen hän esimerkiksi lausuu runoja Kalevalasta. Hän kokee olevansa ainoa ihminen, joka kykenee palauttamaan raiteiltaan suistuneen yhteiskunnan takaisin kuntoon, mutta muut ihmiset eivät vain näe asioiden laitaa humanistisilta ajatuksiltaan. Tavallaan kyseessä on melko yksinäinen ja hämillään oleva henkilö. Mutta ei moista tyhjänpäiväisyyksiä jankuttavaa taukkia voi juuri millään tasolla sääliä. Ja natsit omien sanojensa mukaan halveksuisivat sääliä muutenkin.

Vaikka natsit esitetään elokuvassa kaheleina, myös Sieg Heil Suomi kantaa huolta heidän ideologiansa uudesta noususta. "Tietämättömyys on aktiivinen teko" lukee heti alkuteksteissä. Siitoin toteaa magnumien olevan "täällä aina valmiina" ja esittelee kameralle kookasta pistooliaan, jota hän säilyttää kirjoituspöytänsä ääressä. Arjalaisia hän lupaa olla ampumatta. Elokuvan tetsauskohtauksesta päätellen ei hän tai kukaan seuraajistaan osuisi kyllä mihinkään muuhunkaan.

Lopulta Kansallinen rintamakin hajoaa kuvan ulkopuolella kiistaan siitä, pitäisikö sen tunnuksena käyttää klassisia saksalaisia hakaristejä vai Kuisman itse suunnittelemaa "kalevalaista" tunnusta. Siitoin piti pintansa klassisten saksalaisten tunnusten käyttämisestä, sillä hän tunsi itsensä germaaniksi.