Mikko Koivisto

The Pinkie (2014)

Ohjaaja:

• Lisa Takeba

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lisa Takeba

Lisa Takeba herätti viime vuoden Yubarissa lupauksia lyhyt­elokuvallaan Wandering Alien Detective Robin. Iso­päisestä avaruus­olennosta kertonut dekkari oli lähtökohdistaan huolimatta hillitty ja tyylikäs film noir ‑tribuutti. Takeban täyspitkä uutuus The Pinkie on toista maata: masentavan ylienerginen pop‑festivaali, joka turruttaa katsojan jo hyvän matkaa ennen lopun kammottavaa cgi‑verilöylyä.

Hieman Tetsuya Nakashiman (Kamikaze Girls, 2004; Memories of Matsuko, 2006) töitä muistuttava kahjo romanttinen komedia sekoittaa surutta rakkaustarinaa ja raakaa väkivaltaa. Elokuvan nimen pikkusormi kuuluu onnettomalle Ryosukelle, kunnes se leikataan yakuzoiden toimesta irti. Ilmaan sinkoutuva sormi laskeutuu toiselle puolelle kaupunkia, josta Ryosukeen umpirakastunut Momoko poimii sen mukaansa ja taikoo sormen avulla täydellisen kloonin. Momokon ja kloonin rakkaustarina saa kolhun kun Ryosuke löytää oman kaksoisolentonsa ja vaatii sitä itselleen.

Takeba tykittää vitsejä ja värikkäitä kuvia sellaisella sarjatulella että niistä haltioitunut Yubarin tuomaristo julisti elokuvan festivaalin kilpasarjan parhaaksi työksi. Päätöstä on vaikea käsittää, sillä ylipirteä japanilainen pop‑elokuva on modernissakin muodossaan jo vähintään vuosikymmenen vanha vitsi. Teattereissa on pyörinyt runsaasti vastaavia tuotoksia mm. Nakashiman, Noboru Iguchin (Gothic Lolita Battle Bear, 2013) ja Takashi Miiken (For Love's Sake, 2012) toimesta. Pahin rasite on kuitenkin lopun pitkä antikliimaksi, joka muuttuu tolkuttomaksi cgi‑splatteriksi.

Lajityyppiin vielä kyllästymättömille ja cgi‑sotkua sietäville The Pinkie saattaa tarjota värikkään kokemuksen. Muille sitä on vaikea suositella muutoin kuin tokiolaisbändi Andersonsin teemakappaleen 'Young Love' sekä elokuvassa esiintyvän sairaanhoitajan rintojen puolesta. Onneksi lopputeksteihin päästään jo runsaan tunnin jälkeen.