Mikko Koivisto

Tamako in Moratorium (2013)

Ohjaaja:

• Nobuhiro Yamashita

elokuva arvostelu

Ohjaus: Nobuhiro Yamashita

Nobuhiro Yamashita aloitti uransa vuosituhannen vaihteessa ohjaamalla minimalistisia slacker-komedioita (mm. Ramblers, 2003). Ohjaaja siirtyi ajan myötä valtavirran pariin, mutta ei menettänyt persoonallista otettaan edes kaupallisten projektien parissa. Tamako in Moratorium on hyvä esimerkki Yamashitasta luotsaamassa suhteellisen valtavirtamaista projektia omalla viehättävällä tyylillään.

78 minuutin pituinen Tamako in Moratorium on yksinkertainen elokuva. Sen tarina koostuu hyvin pitkälti kohtauksista, joissa Tamako (Atsuko Maeda) pelaa Playstationilla, lukee mangaa tai makaa lattialla tylsistyneenä. Suurta draamaa ei ole tiedossa, mikä on pelkästään positiivista. Yamashitan vahvuus on aina ollut pienieleisessä huumorissa sekä yksityiskohdissa.

Yamashitan rakkaus ja sympatia pahaonnisia hahmoja kohtaan erottavat hänet Yuya Ishiin (Girl Sparks, 2005) ja Aki Kaurismäen kaltaisista sisarsieluista. Yamashita hymyilee kaikessa epäonnistuville ja kohtaloonsa jo tyystin alistuneille sankareilleen, mutta ei koskaan tee heistä julmaa pilaa. Ohjaaja näkee itsensä elokuviensa henkilöissä, kuten Tamako in Moratoriumin yliopistosta valmistuneessa mutta työpaikkaa vaille jääneessä ^[1] tytössä, joka viettää päivänsä maaten yksinhuoltajaisänsä sohvalla.

Yamashita on kahden tuoreimman elokuvansa myötä löytänyt uuden päätähtensä Atsuko Maedasta (The Drudgery Train, 2012). Hittibändi AKB‑48:n kautta pinnalle ponnistaneen idolin ja minimalismia suosivan slacker-ohjaajan parivaljakko toimii vastoin odotuksia. Jo aiemmin näyttelijäntaitojaan väläytellyt Maeda on yllättävän luonteva laiskana, ei‑kiinnosta-mikään ‑Yamashita-hahmona säilyttäen kuitenkin samalla valtavirtaan vetoavan suloisuuteensa ja kauniin ulkonäkönsä.

Tamako in Moratoriumin vahva keskittyminen Maedan hahmoon on jopa hieman epätavallista ohjaajansa elokuville, joiden pääosissa nähdään yleensä kaksi tai kolme hahmoa. Ehkäpä juuri tämän takia Tamako on keskimääräistäkin vähäpuheisempi Yamashita-elokuva. Tarinan muotoon on eittämättä vaikuttanut myös lähdemateriaali. Elokuvan juuret löytyvät Yamashitan ja Maedan toteuttamasta televisiomainoskampanjasta, jonka on sovittanut elokuvaversioksi ohjaajan vakiokirjoittaja Kosuke Mukai. Elokuvaversioon on lisätty muutamia uusia sivuhenkilöitä, kuten Tamakon isä (Suon Kan) sekä erityisen yamashitalaisena hahmona hiljainen koulupoika, joka ei ymmärrä 12‑vuotiaan tyttöystävänsä ajatuksenjuoksua.

Tamako in Moratorium ei toki pärjää ohjaajansa lyömättömille Osaka-elokuville (Hazy Life, 1999; No One's Ark, 2002; Ramblers, 2003), mutta on omillaan hyvinkin viehättävä pieni elokuva. Yamashitan muiden töiden tapaan – ja useimmista nykypäivän pienen budjetin japanilaistuotannoista poiketen – Tamako in Moratorium on myös visuaalisesti tasokas. Urallaan pitkään filmille kuvannut Yamashita ei sorru pahimpaan halpateknologiaan, vaan saa elokuvansa näyttämään pääosin melko filmimäiseltä.

Alaviitteet

1. ^ Elokuvan sivuama yhteiskunnallinen ongelma – nuorisotyöttömyys – on Japanissa akuutti ongelma. Japanissa työnhaku tapahtuu lähes kaikissa yrityksissä samaan aikaa kevättalvella. Haussa epäonnistuneilla ei ole juurikaan muuta mahdollisuutta kuin odottaa seuraavan vuoden hakuaikaa, jossa heitä puolestaan syrjitään vastavalmistuneiden kustannuksella.