Tapani Maskula

Two If by Sea (Varastetut sydämet, 1996)

Ohjaaja:

• Bill Bennett

elokuva arvostelu

Ohjaus: Bill Bennett

Moraalisääntöjä noudattava rikoskomedia on aina hankala viihteen laji. Suopeimmin yleisö suhtautuu rikkailta ja roistoilta varastamiseen, mutta siinäkin tekijöiden täytyy pitää varansa, ettei ylitetä kohtuuden rajoja. Ahneus säilyy syntinä ryöväämisessäkin, jossa mieluusti pitäisi pyrkiä tasoittamaan sosiaalisia epäkohtia.

Robin Hoodin perinne on vahvasti esillä myös Varastetuissa sydämissä. Sitä täydentää kiinnostavasti päähenkilöiden edesvastuuttomuus, jota harvoin kelpuutetaan hollywoodilaisen huumorin raaka-aineeksi. Komediassa pariskunta edustaa monista nihilistisistä väkivaltafilmeistä tuttua valkoista roskaväkeä, amerikkalaisten ihanteiden rappeutunutta kääntöpuolta. Sellaiset elokuvat kuten Oliver Stonen Syntyneet tappajiksi (Natural Born Killers, 1994) tai Tony Scottin True Romance (1993) ovat pöyhineet näiden juurettomien lainsuojattomien todellisuuspakoa rajuin ottein.

Pehmeän hyväksyvää näkökulmaa kovan kohtalon kolhimiin luusereihin virittelevä Varastetut sydämet alkaa erittäin lupaavasti. Frank (Denis Leary) ja hänen tyttöystävänsä Roz (Sandra Bullock) ovat pihistäneet murtokeikkansa saaliiksi miljoonien arvoisen Matissen maalauksen. Poliisien jahtaamina he painuvat piiloon tyhjillään olevaan hienostohuvilaan odottamaan ostajan ilmaantumista. Kun naapurin varakas poikamies iskee silmänsä Roziin, irralliseen kiertolaiselämään ja lyhytjärkiseen Frankiin kyllästynyt tyttö ryhtyy haikailemaan itselleen vakaampaa tulevaisuutta.

Ohjaaja Bill Bennett ei ole mikään tyylitaituri, mutta pitkään hän pystyy pitämään komediansa roolihahmot luokkasidonnaisilla linjoilla. Rentut ovat säälimättömien pyrkyrien riistämää pohjasakkaa, jeparit vääriin johtolankoihin tuijottavia tärkeilijöitä ja pohatat teeskenteleviä mätämunia. Maalaisidyllissä kaikki kyttäävät toisiaan, jopa penskat taltioivat salaa videolle ihmisten intiimejä touhuja.

Vähin erin elokuva kuitenkin laimenee onnellista loppua evästäviin kompromisseihin. Niiden mukaan rikollisista taipumuksista voi luopua yhtä helposti kuin tupakoinnista – motiiveiksi riittävät rakkaus, papin siunaus ja rehellinen ansiotyö. Katsojan on vaikea uskoa, että nokkela, oikean väärästä erottava tyttö luottaisi viranomaisten tarjoaman armahduksen voimaan ja hyppäisi tottelevaisena takaisin typerän konnan kelkkaan.