Tapani Maskula

The Chess Players (Shakinpelaajat, 1977)

Ohjaaja:

• Satyajit Ray

elokuva arvostelu

Ohjaus: Satyajit Ray

Intialainen mestariohjaaja kuvaili filmeissään yleensä kotimaansa jyrkkää kastijakoa intiimisti, tavallisen kansan ruohonjuuritasolta. Shakinpelaajat ei tässä suhteessa edusta aivan tyypillisintä Rayn tuotantoa, sillä se lienee hänen ensimmäinen historiallinen epookkiteoksensa. Se on myös hänen ensimmäinen värifilminsä, jossa huomio kiintyy ohjaajalle harvinaisiin suurellisiin lavastuksiin pukuloistoineen. Rayn varhaiseen, neorealismista vaikutteensa ammentaneeseen tyyliin ihastuneet katsojat luultavasti pettyvät Shakinpelaajien lähes bollywoodilaiseen koreuteen.

Elokuvan tapahtumapaikkana on Oudhin kuningaskunnan pääkaupunki Lucknow 1850‑luvulla, jolloin Iso‑Britannia alistaa Intian siirtomaakseen kauppakomppanian naamion suojissa. Runoileva muslimikuningas Wajd Ali Shah (Amjad Khan) on jokseenkin voimaton maailmanmahtiaan pönkittävän suurvallan ja sen kovapintaisen diplomatian edessä.

Elokuvan juoniaines jakaantuu kahteen toisiaan täydentävään ja selittävään teemaan. Historiallisiin faktoihin perustuvissa kohtauksissa perehdytään kuninkaan hovin ja englantilaisen kenraalin Outramin (Richard Attenborouh) esikunnan väliseen poliittiseen köydenvetoon. Fiktiivisessä, merkitykseltään selvästi symbolisessa tarinassa kaksi kaupungissa asustavaa älykköä (Sanjeev Kumar ja Saeed Jaffrey) uppoutuu shakkipelin hienouksiin sellaisella antaumuksella, että he laiminlyövät lähiympäristönsä tarkkailun maan kohtalokkaassa käännekohdassa. Elokuvan alkuun liitetty kriittinen dokumenttikatsaus englantilaisten toimista Intian liittämiseksi imperiumiinsa ja kuningas Wajidin pitkä monologi filmin keskivaiheilla valottavat tapahtumia vielä erilaisista näkökulmista.

Historiallisessa osuudessa Ray havainnollistaa brittikenraalin ja kuninkaan tyystin erilaiset käsitykset valtionhoidosta. Outram naureskelee kuninkaan satoja vaimoja ja hyödyttömiä harrastuksia pitäen tämän kirjoittamia runoja typerinä lastenloruina. Englantilaisten sanelupolitiikasta loukkaantunut kuningas puolestaan kyselee kuinka monta runoa kuningatar Victoria on kirjoittanut alamaisilleen.

Alusta lähtien on selvää, että Outram tehokkaana sotapäällikkönä musertaa vaivattomasti kokonaan toisenlaisiin kulttuuriperinteisiin nojautuvan intialaisen hallitsijan. Pelin panoksena olevan kuningaskunnan englantilaiset voittavat kuin hopeatarjottimella. Kysymys on puolustuskyvyttömän arvomaailman häikäilemättömästä hyväksikäytöstä. Filmin dramaattinen jännite rakentuukin vallankaappauksen oikeudenmukaisuuden puntarointiin. Satyajit Ray ei tarjoa mitään humanismiin verhottua vastakohtaista asetelmaa julmasta imperialismista ja puhdasotsaisesta kuninkaasta. Lempeän tasoittavalla huumorilla hän näkee molemmat miehet virhepäätelmiin taipuvina, mutta kunniastaan kiinni pitävinä ihmisinä.