Jari Mustonen

Scenic Route (2013)

Ohjaaja:

• Kevin Goetz
• Michael Goetz

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kevin Goetz, Michael Goetz

Mitchell ja Carter ovat aina tunteneet toisensa, mutta viime aikoina elämä on ajanut heitä erilleen, on kehittynyt ristiriitoja, joita ei ole puhuttu halki. Tilaisuus asioiden puimiseen koittaa, kun yhteisellä matkalla auto hyytyy keskelle autiomaata. Toinen miehistä on onnistunut hankkimaan kaiken mitä on halunnut, toinen on polkenut jo vuosia paikallaan. Keskinäisen nokittelun kasvaessa, eivät pelkät sanat pian riitä, ja tarvitaan nyrkkejä.

Suurin osa Scenic Routen kestosta vietetään hajonneen lava-auton ympärillä lyhyellä tienpätkällä. Katsojille tämä saattaisi tarkoittaa uuvuttavaa draamaa, mutta onneksi niin ei ole asian laita. Elävä dialogi, hahmojen syöksykierre ja vahvat roolisuoritukset nostavat elokuvan jännitettä tasaisen varmasti. Autiomaan lämpö ja öinen kylmyys tuntuvat luissa ja ytimissä ja miehet tekevät toisilleen pahaa jälkeä fyysisessä mittelössään.

Ohjaajapari Kevin ja Michael Goetzin tunkeutuu tarinan keskushahmolla Mitchellillä (loistava Josh Duhamel) parikymmentä vuotta takaperin ilmestyneen Falling Downin (1993) reviirille. Mitchellin elämänhallinta pirstaloituu äärioloissa ja hän joutuu kyseenalaistamaan siihen astisen idyllinsä. Mihin katosi se energia, jota hänellä joskus oli? Kuka on se todellinen Mitchell, jonka ympärille hän on rakentanut muiden vaatiman kulissin?

Yhdysvalloissa eri elokuvafestivaalit toimivat henkireikinä pienemmän budjetin indie-elokuvalle. Scenic Route sai ensi-iltansa yhdessä niistä, South by Southwestin vuoden 2013 kattauksessa. Varsinainen julkaisupäivä nähtiin puolisen vuotta myöhemmin. Suunnilleen samoihin aikoihin teos päätyi myös internetin vuokrapalveluihin. Tällä tapaa tuotot jäävät pieniksi, mutta toisaalta näkyvyys antoi nostetta tekijöidensä uralle.

Varsin pätevästi toteutettu kokonaisuus kestää, sillä miesten kohtalosta alkaa välittää. Hieman liian näppäräksi suunniteltu lopetus kuitenkin ontuu, ja täysin turhaan. Siinä missä olisi ollut tilaa ottaa vielä muutama kierros lisää, näperrellään pikkuhieno rakennelma, joka kaatuu pienimmästäkin ajattelusta.

Scenic Routen perusteella amerikkalainen indie-elokuva voi hyvin. Ohjaajaparilta olisi ollut lupa odottaa positiivisia suorituksia jatkossakin, mutta heidän seuraava projektinsa vuoden 2015 Martyrs ei niitä lunastanut^[1]. Muutamalla toisenlaisella ratkaisulla olisi Scenic Routessa päästy yhteiskunnan syviin vesiin, mutta tekijöiden keskittymiskyky ei aivan loppuun saakka riittänyt.