Tapani Maskula

No Name on the Bullet (Luodissa ei ole nimeä, 1959)

Ohjaaja:

• Jack Arnold

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jack Arnold

Universalin tieteis‑ ja kauhufilmiohjaajana 1950‑luvulla keskeisesti vaikuttanut Jack Arnold rakasti karuja, autioita sekä horisontaalisia maisemia. Elokuvissa Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space, 1953) tai Tarantula (1955) eristäytyneet erämaat näyttelevät olennaista osaa pelottavissa tapahtumaympäristöissä, jonne ei voi piiloutua uhkaavilta vaaroilta. Ei siis liene ihmettelemistä, että Arnold ohjasi kultaisella vuosikymmenellään myös sarjan tiheätunnelmaisia westernejä.

Niistä viimeisessä aavikolta ratsastaa lännen pikkukaupunkiin mustahattuinen ja vaitelias muukalainen (Audie Murphy), joka kirjautuessaan paikkakunnan ainoaan hotelliin paljastuu armottomaksi, aina samaa kaavaa noudattavaksi palkkatappajaksi. Jokainen tietää, että kyseinen John Gant on tullut haastamaan tulevan uhrinsa kaksintaisteluun, jonka tuloksesta ei ole epäselvyyttä. Silmää nopeampana pistoolin vetäjänä lapsenkasvoinen Gant on aina poistunut voittajana tantereelta kenenkään vaatimatta häntä tilille harkitusta murhasta, sillä Gant vetoaa toistuvasti itsepuolustukseen.

Arnoldin kauhufilmien tapaan Gant on yhteisöä uhkaava hirviö, joka vähitellen ja melkein huomaamatta aiheuttaa sekasortoa. Kaikilla asukkailla on salattuja luurankoja komeroissaan kolkuttamassa heidän omatuntojaan ja jokainen on syyllistynyt joskus johonkin rötökseen. Kaupungin petollinen pankkiiri menettää ensimmäisenä hermonsa ja ampuu itsensä. Hänen luhistumisensa laukaisee kollektiivisen pakokauhun, joka leviää kuin kulkutauti. Kun Gantin häätämiseen kaupungista ei löydy laillisia keinoja, epätoivoiset kansalaiset yrittävät karkottaa hänet väkisin tai yllyttää toisiaan lynkkaukseen. Uhon laannuttua kaupunkilaisten täytyy vain lamaantuneina odottaa kenet Gant ottaa tähtäimeensä.

Luodissa ei ole nimeä lukeutuu psykologisiin westerneihin, joissa vinhan vauhdin sijasta panostetaan vahvoihin symboleihin. Ilmeetön Gant on selvästi viikatemies, joka on tullut niittämään satonsa. Hän antautuu keskusteluihin kaupungin "ainoan rehellisen ihmisen", idealistisen lääkärin Luken (Charles Drake) kanssa, ja toteaa kylmästi heidän työskentelevän samalla alalla. He pelaavat keskenään shakkia kuin konsanaan kuolema ja ritari Ingmar Bergmanin klassikossa Seitsemäs sinetti (Det sjunde inseglet, 1957). Luken puuhastelun Gant tosin näkee turhauttavaksi, koska parantaja pitkittää keinotekoisesti elämässä kiinni rimpuilevien potilaiden tuskia muutamilla mitättömillä tuokioilla – hän pudottaa menneisyyden taakat heidän hartioiltaan sekunnin murto-osassa. Gant väittää moraaliaan jopa loogisemmaksi, koska hänen tappamansa ihmiset todella ansaitsevat väkivaltaisen kuolemansa.

Clint Eastwood on ehkä ottanut tästä elokuvasta oppia omiin roolihahmoihinsa sellaisissa westerneissään kuten Ruoska (High Plains Drifter, 1973) tai Kalpea ratsastaja (Pale Rider, 1985). Niissäkin paatuneet roistot kohtaavat nimettömässä noutajassa viimein voittajansa.