Tapani Maskula

Intruder in the Dust (Musta kohtalo, 1949)

Ohjaaja:

• Clarence Brown

elokuva arvostelu

Ohjaus: Clarence Brown

Mustaa kohtaloa ensimmäistä kertaa katsoessa ei voi välttyä äimistykseltä. MGM:n luotto-ohjaaja, veteraani Clarence Brown luotsasi studion mykkäkaudelta äänifilmeihin taidokkaasti lavastetuissa pukuspektaakkeleissa, joissa yhtiön supertähdet Greta Garbosta Joan Crawfordiin kipusivat parhaimpiin saavutuksiinsa. Musta kohtalo on sen sijaan taltioitu dokumentaarisella otteella alkuperäismiljöössä Mississippissä vailla luksusluokan näyttelijöitä.

Hollywoodissa McCarthyn kommunistilistalle joutunut skenaristi Ben Maddow muokkasi hienon jännitysdraaman William Faulknerin salapoliisitarinan aineksia lainailevasta romaanista. Musta farmari Lucas (Juano Hernandez) on pidätetty pistooli kädessään valkoisen rähinöitsijän ruumiin ääreltä ja hänet siirretään poliisisaattueessa paikalliseen putkaan. Lucas ehtii pyytää asianajajakseen liberaalin juristin Johnin (David Brian), jonka veljenpoika Chick (Claude Jarman Jr.) uskoo vakaasti Lucasin syyttömyyteen. Selkäpiitä karmivassa kohtauksessa Chick jopa kaivaa yöllä vainajan salaa haudasta todisteita haaliessaan. Kiihtyneet kaupunkilaiset kerääntyvät vankilan edustalle odottamaan, milloin murhatun miehen veljet ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja tuikkaavat rovioksi koko rakennuksen. Ilmassa on suuren kansanjuhlan riehakkuutta.

Brown kiristää taitavasti rotuvihan sumentamien ihmisten yltyvää verenjanoa. Samalla John ja Chick kamppailevat aikaa vastaan houkutellakseen oikean murhaajan satimeen. Epäilysten keskipisteenä oleva Lucas säilyttää levollisuutensa ja osoittaa jääräpäisyyteen asti moraalisen ylemmyytensä tarkkaillessaan sellinsä ikkunasta valkoisen roskajoukon raivoa. Ikääntyneen leskimiehen järkkymätön omanarvontunto ärsyttää ja pelottaa ahdasmielisiä kaupunkilaisia.

Musta kohtalo ei ole vain ajalleen poikkeuksellisen rohkea afroamerikkalaisen ryhdin kuvaus, vaan myös 40‑luvulla käynnistyneiden poliittisten noitavainojen osuva analyysi. Ennen kaikkea se kohoaa muutamista MGM:n määräämistä paatoksellisista painotuksista huolimatta tärkeäksi sosiaalikriittiseksi puheenvuoroksi ja kihelmöiväksi jännäriksi, jotka kummatkin pysyivät tuiki harvinaisina aihevalintoina Clarence Brownin muussa tuotannossa. Ja muistatteko toista Hollywoodin studiokauden elokuvaa, jonka sankaritarta esittäisi 75‑vuotias naisnäyttelijä (Elizabeth Patterson)?