Tapani Maskula

Deceiver (Syytettynä murhasta, 1997)

Ohjaaja:

• Jonas Pate
• Josh Pate

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jonas Pate, Josh Pate

Coenin, Farrellyn sekä Polishin lisäksi amerikkalaisen elokuvan yrttitarhassa häärii monta muutakin veljesparia, joista Jonas ja Josh Pate lienevät suomalaisille harrastajille tuntemattomimpia. Heidän debyyttifilminsä Hauta (The Grave, 1996), kahdesta kätkettyä aarretta etsivästä vankikarkurista, nähtiin meillä vain televisiossa ja videolevityksessä. Samanlaisen kohtalon Suomessa koki veljesten läpimurtofilmiksi suunniteltu Syytettynä murhasta, josta on käytetty myös rinnakkaisnimeä Liar. Omalaatuinen jännäri joutui arvovaltaisten amerikkalaiskriitikkojen teilaamaksi ja katosi pian kaupallisena kalkkunana amerikkalaisilta valkokankailta. Tekijät puolestaan juuttuivat vuosikausiksi televisiosarjojen suoltajiksi, joiden turtumuksesta he eivät enää ole toipuneet. Jonas Paten kolmas ohjaustyö Shrink – tapaus tohtori Carter (Shrink, 2009) ei juuri lupaile kohennusta tähän lamaannukseen.

Syytettynä murhasta rajoittuu suurimmaksi osaksi neljän seinän sisälle poliisilaitoksen kuulusteluhuoneeseen. Neo‑noirin ja psykologisen jännärin risteytyksessä kaksi etsivää koettaa valheenpaljastuskoneen avulla puristaa ylimielisestä miehestä (Tim Roth) tunnustusta ilotytön raakaan murhaan. Kyseinen Wayland osoittautuu äveriään perheen hulttiopojaksi, jonka älykkyys ylittää kirkkaasti jeparien vastaavat lahjat.

Häikäilemättä Wayland haastaa kuulustelijat henkiseen valtataisteluun ja käyttää härskisti hyväkseen alamaailmasta hankkimiaan arkoja tietoja vastustajiensa yksityiselämästä. Rikospoliiseista Baxter (Chris Penn) on korviaan myöden veloissa laittomille vedonvälittäjille ja kollega Kennesaw (Michael Rooker) pettää vaimoaan porttolassa. Kolmikko joutuu vuoronperään turvautumaan valheisiin selviytyäkseen ottelusta voittajana.

Syytettynä murhasta on paitsi epätavallinen myös epämiellyttävä elokuva, koska sen piinaava raadollisuus ei anna toivoa paremmasta. Vaikka ei uskoisikaan epilepsian ja absintin aiheuttavan filmissä väitettyjä raivokohtauksia, niin ihmissuhteet ovat silti synkässä tarinassa peruuttamattomasti solmussa. Näyttelijöistä Renee Zellweger yllättää erinomaisella ilotytön muotokuvallaan, joka poikkeaa tyystin Bridget Jonesin hänelle myöhemmin luomasta imagosta.