Tapani Maskula

The Reflecting Skin (Lapsuuden loppu, 1990)

Ohjaaja:

• Philip Ridley

elokuva arvostelu

Ohjaus: Philip Ridley

Taidemaalarin koulutuksen saanut monilahjakkuus Philip Ridley tunnetaan kotimaassaan Englannissa kokeilevista kuunnelmistaan, novelleistaan ja romaaneistaan. Hänen Kanadassa kuvatussa debyyttifilmissäänkään ei ole mitään tavanomaista. Silti siinä ei huomaa vähäisintäkään esteettistä keimailua tai teeskentelyä. Lapsuuden loppu on kuin kypsän mestarin käsistä lähtenyt klassikko, hiotun tiivis tutkielma Idahon peräkylää 1950‑luvulla riivaavasta pirullisesta piinasta.

Rannattomien lakeuksien keskellä kyhjöttäviä taloja ja niissä asustavia ihmisiä katsotaan juuri lukemaan oppineen pikkupojan (Jeremy Cooper) silmin. Hänen äitinsä on nalkuttava hysteerikko, isä heikkotahtoinen huoltoaseman hoitaja ja isoveli (Viggo Mortensen) atomisaasteen uhri. Preerian yllä lepää väkivaltaisen kuoleman raskas varjo, jota poika tulkitsee sadun logiikalla. Hänen leikkitoverinsa löydetään murhattuna ja poliisi koettaa työntää rikoksen nahjusmaisen isän niskoille. Poika sen sijaan epäilee naapurin yksinäistä naista vampyyriksi ja pelkää tämän imevän verta veljensä kaulavaltimolta. Viikatemiehen niittäessä julmaa satoaan jäljelle jääneet kyräilevät ahdistuneina toisiaan.

Ohjaaja kietoo todellisuuden maagiseen vaippaan hieman samalla tyylillä kuin Ray Bradbury tai Stephen King omissa lapsuusfantasioissaan. Mystisyys ei kuitenkaan kehity Ridleyn teoksessa itsetarkoitukseksi. Elokuva peilaa meidän yhteisiä pelkojamme, jotka ovat kalvavan aikuisuuden suojaksi pystytettyjä tabuja. Seksin synnillisyys, ystävien kaikkoaminen, ydinpommin uhka ja kuoleman vääjäämättömyys pitävät filmiä tiukemmin pihdeissä kuin lapsuudesta johtuva salamyhkäisyys.

Mitkään sanalliset selitykset eivät riitä kertomaan tämän elokuvan perimmäisestä merkityksestä. Ridley sommittelee otoksiaan kuin maalaisi taulua ja monet niistä lähestyvätkin enemmän van Goghin tallentamia impressionistisia peltomaisemia kuin normaalia realismia. Ne ovat samalla kertaa runollisia, surullisia ja oudon hypnoottisia.