Tapani Maskula

The Fly (Kärpänen, 1958)

Ohjaaja:

• Kurt Neumann

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kurt Neumann

Tuskin James Clavell aavisti pääsevänsä kauhufilmien historiaan kun hän rahapulassa raapusti Playboyn julkaisemasta täytenovellista synopsiksen halpaa elokuvasovitusta varten. Useiden korjausten jälkeen 20th Century Fox osti skenaarion materiansiirtolaitteen kehitelleestä tiedemiehestä. Vuonna 1958 yhtiö työnsi aiheen saksalaissyntyiselle B‑filmien ohjaajalle Kurt Neumannille.

Lajityypin tusinakaavojen mukaisesti laboratoriossa salaa puuhaileva nero testaa vempelettään ja asettuu uteliaisuuttaan koneeseen koekaniiniksi. Sulkeutuessaan siirtokapseliin hänen huomaamattaan sinne lentää myös tavallinen huonekärpänen. Laite hajottaa molemmat atomeiksi ja siirtää ne vastaanottokammioon, mutta kokoamisvaiheessa vehje sotkee keksijän ja kärpäsen kromosomit keskenään. Tulokseksi syntyy kaksi epämuodostunutta oliota: tiedemiehelle kasvaa kärpäsen pää ja raaja, kärpäselle puolestaan hänen päänsä sekä kätensä.

Kuten Jack Arnoldin mestariteos Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man, 1957), myös Kärpänen on loistava esimerkki 1950‑luvun omalaatuisista, ankeaa lohduttomuutta tihkuvista tieteisjännäreistä. Pölhöltä tuntuvasta tarinastaan huolimatta siihen kiteytyy harvinaisen koskettavana muunnelma kaikkea kauhuviihdettä inspiroivasta, fyysisen saastumisen syvästä inhosta. Niinpä alan spesialisti David Cronenberg muokkasi käsikirjoituksesta oman synkän versionsa lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin.

Kärpänen putkahti markkinoille hetkellä, jolloin yleinen mielipide alkoi yhä kriittisemmin epäillä tiedemiesten halukkuutta tosissaan poistaa ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia. Clavellin ja Neumannin melankolinen teos onkin enemmän ehjää perheidylliä raastava tragikomedia kuin pelotteluun tähtäävä kauhujuttu. Sukulaisuus Franz Kafkan Muodonmuutokseen (1915) ei vaikuta lainkaan teokselle kaukaa haetulta vertaukselta.

Vastoin etukäteislaskelmia Kärpänen osoittautui Foxille näytäntökauden tuottoisimmaksi kassamenestykseksi. Se kohensi osaltaan myös saksalaissyntyisen Kurt Neumannin aliarvostettua mainetta ns. "Tarzan-ohjaajana" – tosin liian myöhään, sillä hän kuoli 50‑vuotiaana vain kuukauden kuluttua Kärpäsen ensi-illasta. Neumannin filmien joukosta löytyy toki muitakin selvästi kunnianhimoisia pieniä helmiä, mm. Rakettimatka Marsiin (Rocketship X‑M, 1950) ja Rakkauden leikkipaikka (Carnival Story, 1954).