Tapani Maskula

The Hound of the Baskervilles (Baskervillen koira, 1939)

Ohjaaja:

• Sidney Lanfield

elokuva arvostelu

Ohjaus: Sidney Lanfield

Hollywoodin loistokaudella, 1930‑ ja 40‑luvuilla, studiot tehtailivat nykyisten mittapuiden mukaan todella pitkiä elokuvasarjoja. Suoraan sarjakuvista aiheensa ammentaneista esimerkiksi Helmi ja Heikki (Blondie) osoittautui oikeaksi kestosuosikiksi, sillä siitä tehdyt 28 näytelmäfilmiä (1938 – 1950) hakkaavat lukumäärässään mennen tullen meidän Pekka Puupäämme. Myös radiokuunnelmat ja kioskikirjat päätyivät usein runsaan kymmenen filmin sarjoiksi, koska halpoja b‑leffoja tarvittiin loputtomasti jenkkiteatterien harrastamien kaksoisohjelmien täytteiksi. Monet niistä nauttivat tänään enemmän kulttimainetta kuin varsinaiset pääfilmit – esimerkiksi Sherlock Holmesin, Mr. Moton tai Charlie Chanin täydelliset kokoelmat löytyvät yhä amerikkalaisina dvd‑julkaisuina.

Sidney Lanfieldin vuonna 1939 ohjaama Baskervillen koira esitteli ensimmäistä kertaa Basil Rathbonen ja Nigel Brucen Baker Streetin parivaljakkona. Heidän hahmonsa muistuttavat etäisesti Laurelin & Hardyn vastakohtaisuuksia: Rathbonen luiseva älykkö ja Brucen pyylevä tomppeli täydentävät mainiosti toisiaan. Heti heidän aloitusfilmissään kehitellään kaksi vakiotilannetta, jotka toistuvat sarjan lähes jokaisessa jaksossa. Sherlock Holmesin säihkyvän päättelykyvyn varaan loihditaan ainakin yksi näytösnumero, kuten tässä hänen vetäessään pelkästä kävelykepistä johtolangat sen omistajasta. Jossakin vaiheessa Holmes myös petkuttaa sekä katsojia että tohtori Watsonia ilmestymällä valepuvussa kameran eteen.

Baskervillen koirassa Holmes-sarjan kaikki tavaramerkit eivät vielä ole mukana (mm. alkutekstien vakiologot tai Scotland Yardin tyhmä etsivä Lestrade puuttuvat avauksesta), sillä filmiä tehtäessä ei vielä tiedetty sen suunnattoman menestyksen käynnistävän jatko-osia. Sittemmin Rathbone ja Bruce ratkoivat rikoksia peräti 14 elokuvassa, joista jotkut Universalin vuosina 1942 – 1946 valmistamat ovat vapaassa nettijakelussa.

Baskervillen koira on sarjan harvoista Arthur Conan Doylen tarinoihin edes jotenkuten pohjautuvista elokuvista. Myöhemmissä filmeissä Holmes valjastettiin Tarzanin tavoin ajankohtaisempien roistojen, kuten natsien vastustajaksi. Samalla hänet irrotettiin aikakaudestaan palvelemaan poliittisia päämääriä.

Baskervillen koirassa sen sijaan liikutaan vielä viktoriaanisessa, kaasulyhtyjen valaisemassa Lontoossa ja Dartmooren nummilla, joilla öisin ulvoo outo peto ennustaen kuolemaa. Basil Rathbone nauttii selvästi Holmesin osastaan, sillä taitavana miekkailijana hän joutui yleensä tulkitsemaan kyllästymiseen asti konnien rooleja. Filmissä esiintyy myös kaksi aikansa nimekästä kauhutähteä, Lionel Atwill epäilyttävänä kylälääkärinä ja John Carradine synkkänä hovimestarina. He käyskentelevät kuin kotonaan aavemaisessa Baskervillen kartanossa ja usvaisissa maalaismaisemissa, jotka luovat puistattavat kulissit murhaajan paljastamiselle.