Tapani Maskula

The Mayor of Hell (1933)

Ohjaaja:

• Archie Mayo
• Michael Curtiz

elokuva arvostelu

Ohjaus: Archie Mayo, Michael Curtiz

Elokuvan käynnistyessä viiden katupojan jengi passitetaan kasvatuslaitokseen, jonka epäinhimilliset olosuhteet nojautuvat niukkaan ravintoon, kehnoon majoitukseen ja fyysisiin rangaistuksiin.

Yllättäen sinne huristaa autollaan osavaltion määräämä varatarkastaja Patsy Gargan (James Cagney), poliittisilla suhteillaan virkakoneistossa luoviva gangsteri. Taskumattiaan ahkerasti kallistavaa Gargania ei liiemmälti kiinnosta hänelle langennut edustustehtävä, mutta iskettyään silmänsä laitokseen uudistuksia ajavaan sairaanhoitajattareen (Madge Evans), hän ryhtyy järjestämään poikakodin asioita mielensä mukaisesti. Patsy syrjäyttää tilikirjoja väärentävän sadistisen johtajan, kieltää vartijoita käyttämästä ruumiillista kuritusta, antaa pojille kunnon sapuskaa ja laatii laitokseen tasapuolista demokratiaa noudattavat säännöt. Pojat valitsevat porukastaan yhteisölle pormestarin, poliisipäällikön, kauppiaan ja tuomarin, lisäksi he voivat vaikuttaa työpaikkojensa turvallisuuteen.

Warner Brothers oli 1930‑luvun Hollywoodissa ainoa suuri studio, joka tuotti yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttuvia elokuvia. The Mayor of Hell vaatii reformia alaikäisten nuorisorikollisten rangaistusmenettelyyn selkeästi rehellisemmin kuin esimerkiksi MGM:n vastaavaa aihetta käsittelevä, Oscareilla palkittu kirkollinen moraalisaarna Tulevaisuuden miehiä (Boys Town, 1938). Siinä missä viimeksi mainitussa sankarina häärii idealistinen pappi, Patsy Gargan on kovan koulun käynyt rikollinen. Filmin päätelmä, että vain entinen katuojan kasvatti voi hankkia katupoikien luottamuksen ja opastaa heitä ottamaan vastuuta elämästään, haiskahtaa väistämättä populismilta.

Kiehtovinta elokuvassa ei olekaan kasvatuslaitoksen toimintamallien muuttaminen vaan kaihtamaton vertaus laillisen järjestelmän mädännäisyyteen. Poliittisen korruption ja gangsterien tukeman systeemin heijastuminen poikien arvomaailmaan on filmin mukaan nuorisorikollisuuden syy sekä seuraus. Archie Mayo taltioi tapahtumia hieman jähmeästi, mutta kuvaa silti uskottavasti suuren talouslaman ahdinkoa köyhien näkökulmasta. Joitakin vuosia myöhemmin hän ohjasi ehkä rohkeimman teoksensa, muukalaisvihalle alttiiden teollisuustyöläisten keskuuteen soluttautuvasta äärioikeistolaisesta, Ku Klux Klanin kaltaisesta salaseurasta varoittavan draaman Black Legion (1937). Se, kuten myös The Mayor of Hell, päätyivät Suomessa tuoreeltaan Valtion elokuvatarkastamon sensuroimiksi.